sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Bruxelles, je t'aime.

Minulla ja Brysselillä on jo vuosien mittainen suhde. Kaiken kaikkiaan viiden ja puolen vuoden mittainen, jos tarkkoja ollaan. Näiden vuosien aikana suhde ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta kuten olen viime aikoina yhä selvemmin ja selvemmin oivaltanut, se ei koskaan ole ollut varsinaisesti Brysselin vika. Enemmänkin omaan itseeni liittyvän kriiseilyn ja identiteettikriisien tulosta. Nykyisin ajattelen, että Bryssel on se paikka, johon kristallinkirkkaasti näen ja toivon perheeni asettuvan pysyvästi lasten tästä kasvaessa. Olettaen tietysti, että sen mahdollistava työpaikka löytyisi ja järjestyisi. Jostain syystä en tällä hetkellä ole lainkaan huolestunut siitä, etteikö järjestyisi, vaikka tosiasiassa sellaista työpaikkaa ei juuri nyt todellakaan ole näköpiirissä. Jostain syystä, ehkäpä jonkinlaisista psyykkisistä suojamekanismeista johtuen ajattelen kuitenkin, että sellainen ennen pitkää tulee löytymään.

Nyt kun olen täältä lähdössä, Bryssel näyttää minulle parhaat puolensa ja suhteemme on pelkkää rakkauden ja ylistyksen haikeaa vuoropuhelua. Onko muita kaupunkeja, jotka yhtä avosylin ja samalla yhtä arkisesti ottavat vastaan muualta tulleet? Tässä kaupungissa ketään ei hetkauta kenenkään erilaisuus, koska lopulta kaikki ovat vain yhtä ja samaa ihmisyyttä, jossa sivuseikka on se mistä alunperin kukakin on kotoisin. Brysselissä on helppo olla ulkomaalainen, koska niin on moni muukin, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.

Uutislähetysten luoma kuva Brysselistä tylsänä ja harmaana EU-byrokratian ruumiillistumana ei tee oikeutta kaupungille. Brysselillä ei myöskään ole tarjota maailmankuuluja nähtävyyksiä vierailijoilleen, sillä Manneken Pis ja Grande Place Atomiumista puhumattakaan eivät varsinaisesti keiku "Must See" -kohteiden listoilla. Mutta se missä Bryssel on vahvoilla onkin sen arkipäiväinen puoli kaupunkikulttuureineen. Kahvilat, ravintolat, katukirpputorit, torit ja markkinat ovat Brysselin viehätys ja olenkin enemmän ja enemmän ihmeissäni (olkoonkin rakastuneen sumentamin aistein) siitä, miksi kukaan hipsteri tai muu trenditietoinen ei ole vielä keksinyt Brysselin potentiaalia seuraavana Berliininä tai Lontoona.

Yksi monista mielessäni pyörineistä kysymyksistä Kairossa käydessämme oli se, että onko Kairosta mahdollista pitää. Se ei todellakaan vaikuttanut itsestäänselvältä, vaikka muutosvastarinnassa sitä onkin helppo uhota, että tästä kaupungista en sitten koskaan tule pitämään, saatikka tule sitä rakastamaan. Onkin tosissaan kiinnitettävä huomiota siihen, että tietoisesti antaa sille mahdollisuuden ja yrittää nähdä hyviä puolia pelkkien huonojen sijaan. Koska kyllähän sellaisia on pakko olla kaikkialla, eikö olekin? Anyone, eikö olekin?

10 kommenttia:

  1. Onpa mahtavaa, että olet ruvennut bloggaamaan! Hotkaisin ensimmäiset tekstit kahdella haukkauksella (haukkausten välissä oli pakko valmistaa perheelle ruokaa) ja nyökyttelin itsekseni monessa kohtaa.

    Puhuit aikaisemmassa tekstissä siitä kuinka lähdön haikeudessa on myös mukana kateutta niitä kohtaan jotka saavat jäädä. Minä huomaan aina vähän kadehtivani niitä jotka ovat jo olleet täydet vuodet täällä Khartumissa ja siirtyvät toisaalle. Vaikken itse juuri nyt haluaisikaan erityisesti lähteä minnekään! Muutot herättävät kaikenlaisia tunteita ja uskon, että olet oikeassa siinä, että tunnelmat ja ajatukset on paras käydä rohkeasti läpi.

    Eiköhän melkein kaikkialla ole omat hyvät puolensa? Mutta kaikista paikoista ei silti koskaan opi yhtä lailla pitämään, tai en minä ainakaan. Tai olisiko se niin, että jokaisesta elämäntilanteesta löytyy omat hyvät puolet, vaikkei ympäristö itsessään niitä aina niin selkeästi tarjoaisikaan? Tämän Khartumin elämäni keskeisiä hyviä puolia on se, että minulle on täällä kirkastunut se mihin kaikkeen kykenenkään - pärjään päivittäin lukuisien huonojen puolien kanssa eivätkä ne ole minua nujertaneet. Tämä on vähän kyseenalainen hyvä puoli ehkä, mutta ei silti mitenkään vähäpätöinen. Saan valtavasti voimaa siitä, että kykenen elämään näissä haastavissa olosuhteissa. Kaikkinensa näitten muuttojen keskeistä antia itselleni on se kuinka paljon ne minulle opettavat maailmasta, ihmisistä mutta ehkä ihan ennen kaikkea itsestäni.

    Tsemppiä muuttovalmisteluihin, konkreettisiin ja henkisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kata, tosi kiva kun kommentoit! Joo, niin se varmasti on, että jokaisesta elämäntilanteesta voi kyllä löytää hyvät puolet, vaikka kakista paikoista ei pidäkään yhtä paljon kuin toisista. Ja tuo, että saat voimaa haastavissa olosuhteissa pärjäämisestä! Se ei tosiaankaan ole vähäpätöistä ja voit kyllä olla itsestäsi ylpeä, että olet siinä onnistunut! On ihmeellistä miten paljon itsestään voi oppia tällaisten koko elinpiirin muuttavien elämänmuutosten keskellä. Vaikka välillä kiroan koko tilanteen, niin olen silti tosi kiitollinen kaikista niistä oivalluksista mitä ne tuovat tullessaan. Kiitos tsempeistä!

      Poista
  2. Hei, löysin tämän blogin Katan edustusrouva-blogin kautta. Ihanaa lukea kirjoitus, jossa joku EI hauku Brysseliä tai puhise, miten tylsä se on. Minäkin olen asunut siellä pariin otteeseen, ja aina ihmettelen, miksi joidenkin suomalaisten lempihupia on Brysselin haukkuminen tai sen korostaminen, miten kaupungin paras puoli on se, että sieltä pääsee nopeasti pois. Ehkä se on vain se suomalainen, ironinen tai negatiivinen tyyli puhua (tai kateutta, koska jotkut näistä puhujista eivät itse asiassa ole koskaan asuneet siellä!), mutta mutta.... ei Bryssel ole hullumpi, sanoisin jopa että mainettaan parempi. Minä koin Brysselissä saman kuin sinä, eli tuon, että siellä oli helppoa olla ulkomaalainen. Varmasti helpompaa kuin Suomessa nyt mielipideilmastosta päätellen. Koskaan kukaan ei kummastellut outoja nimiä tai tapoja. Sinne oli helppo asettua ja siellä oli helppo elää, ja meidän lapset muistelevat vieläin Brysselin taloa ihanimpana, jossa ovat koskaan asuneet. Minullakin on ikävä sitä taloa! Voisin hyvin asua kaupungissa uudestaan jonain päivänä. Kiva, että sinäkin viihdyit siellä.
    Tsemppiä tulevaan. Kysyt, voiko tietoisesti yrittää nähdä hyviä puolia pelkkien huonojen sijaan/rinnalla... minä uskoisin, että voi. Alkuvaikutelma voi tosiaan joskus olla masentava, jossakin, ja sehän kyllä vaikuttaa siihen, millaisten kakkuloiden läpi maisemaa katselee. Mutta siinä ei kai voi kuin olla armollinen itselleen ja antaa itselleen aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lotta, kiitos kommentistasi! Ehdottomasti Bryssel on mainettaan parempi! Ja samoin - onpa kiva kuulla, että sinullakin on samanlaisia kokemuksia tästä kaupungista. En tiedä miksi joillain on niin negatiivinen kuva Brysselistä tai onko siihen syynä se iänikuinen vertaaminen Suomen oloihin, jotka jotenkin joskus tunnutaan liian helposti nähtävän niinä ainoina oikeina. Ja ehdottomasti uskon, että tosi paljon vaikeampaa on olla ulkomaalainen Suomessa kuin täällä, ihan jo muutenkin, mutta varsinkin nykyisessä sikäläisessä mielipideilmastossa. Sulla näkyy olevan tosi mielenkiintoinen blogi, menen heti paremmalla ajalla lukemaan! Kiitos tsempeistä, toivotaan, että oikeanlaiset kakkulat löytyvät ennen pitkää :)

      Poista
    2. Kiitos Ansku! Kairo ei ehkä ole se kaikkein helpoin kaupunki, johon solahtaa ulkomaalaisena asumaan. En tietenkään ole asunut siellä, käynyt vain, mutta jostain syystä minunlla on sellainen mielikuva. Jotkut kaupungit vain ovat helpompia/kutsuvampia heti, ei sille mitään voi. Sitäkin tyytyväisempi voi sitten olla itseensä, kun ottaa arkea haltuun ihan uudenlaisessa ympäristössä. Voi nostaa hattua itselleen.

      Poista
    3. Joo, ei kyllä ole helpoimmasta päästä. Ja nimenomaan tuo arjen haltuun ottaminen on se juttu jossa onnistuessaan saa kyllä olla tyytyväinen. Se alku ja kaiken uutuus kun ei vielä tajua mistään mitään hermostuttaakin eniten, vaikkei se etukäteen hermoilu mitään autakaan tietenkään.

      Poista
  3. Ihanaa, etta aloitit blogin. Mulla olis niin paljon sanottavaa, mutta inhoan puhelimesta napyttelya, joten keskityn vain olennaiseen :)

    Mahtavaa, etta Brysselista on tullut koti. Muistan, miten innoton olit, kun lahditte taalta. Mutta aika tekee tehtavansa. Mun ongelmani on, etten pysty nakemaan meita missaan pysyvasti - en taalla enka Suomessa enka ainakaan missaan toisessa kehitysmaassa. Aargh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo hei täähän on kivaa tää bloggaus :) No, katotaan nyt miten paljon tämä kirjoittaminen ottaa tulta alleen vai lopahtaako jo alkuunsa. Joo nähtävästi mun innottomuus nostaa päätään aina kun isoista muutoksista on kyse :) Mä en tosiaankaan näe meitä pysyvästi Kairossa tai toisissakaan kehitysmaissa pysyvästi, mutta ongelma onkin se, että työpaikkojen osalta tällä hetkellä ei ole muunkaanlaisia kohteita näkyvissä. Tää on kyllä niin tätä, mutta on jotenkin lohdullista tietää, että muutkin kamppailevat näiden kysymysten parissa.

      Poista
  4. Hei, ihan päivän paras bongaus on kyllä sun blogi. Hienoa lukea elämästäsi. Mun iskä asuu Brysselisssä ja mun mielestä se on aina ollut tosi kaunis kaupunki, jolla on niin paljon tarjottavaa ja niin paljon historiaa kannettavanaan. Pysäyttävä paikka. Paljon tsemppiä ja voimallisia tunteita muuttoon. Itse en ehkä ole just se paras kannustin tällä hetkellä, paljon on muuten muuttoangstia ilmassa ulkosuomalaisblogeissa. Mua ihan harmittaa, kun muutto on vieläkin niin kesken ja niin hankala. Odotan niin sitä aikaa, kun perus käytännön seikat toimii edes jotenkin ja pääsemme vihdoin tutustumaan Panamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenniuu, hei kiva että löysit tänne - mun pitikin tulla sun blogissa huhuilemaan, mutta ehdit ensin :) Onpa hauska kuulla, että sun isä asuu täällä. Ja kiva, että sullakin on positiivinen kuva Brysselistä. Joo, on nämä muutot kyllä sen verran hurjia juttuja, että olisi melkeinpä ihme, jos minkäänlaista angstia ei niiden yhteydessä esiintyisi. Toivottavasti teillä alkaa pian alkukankeudet helpottamaan ja pääsette kunnolla kiinni elämään Panamassa!

      Poista