keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Luopumiset

Suurten muutosten yhteydessä tarvitsen aikaa niiden prosessoimiseen. Käyn läpi menneisyyttä ja sen myötä käännän sivua ottaakseni vastaan uuden. Tämä on minulle tärkeä prosessi tilanteen tasalle pääsemisessä ja jos en anna sille aikaa ja tilaa, löydän sen edestäni myöhemmin ja itseni ihmettelemästä miten tässä näin kävi. Ihailen ihmisiä, jotka eivät ota muutoksia yhtä vakavasti, vaan pystyvät sulkemaan ja avaamaan ovia kevyemmin. Omalla kohdallani tiedän, että on parempi että uppoudun muuton ja muutoksen synnyttämiin tunteisiin syvälle, koska sen jälkeen pääsen niiden kanssa kyllä ennen pitkää sinuiksi.

Olen tyytyväinen siitä, että minulla on ollut aikaa luopua vanhasta ja valmistautua tulevaan. On varmaan ihan luonnollista, että kun elämän kehikosta koteineen, kouluineen, työpaikkoineen, ympäristöineen ja ystävineen pitää luopua, aiheuttaa se kaikenlaisten tunteiden´ja ajatusten esilletulon. Tällaiset muutot ovat elämän merkkipaaluja, jolloin yksi luku päättyy ja toinen alkaa. Haikeus kuuluu minusta asiaan ilman muuta. Luopumisen tuskaksi kutsuttu tila ei mielestäni kuitenkaan tarkoita ollenkaan ainoastaan vanhaan takertumista, vaan siihen liittyy päättyvän elämänvaiheen läpikäyminen ja etenkin sen arvon ja merkityksen tiedostaminen. 
 
En ole pyrkinyt keräämään maallista omaisuutta (vaikka joskus olisikin järkevämpää niin tehdä), eikä minun ole lainkaan vaikea luopua materiasta. Olen päinvastoin aina pyrkinyt olemaan keräämättä ylimääräistä ja tarpeetonta tavaraa. Viime aikoina olenkin trendikkäästi hullaantunut minimalismin aatteesta ja käynyt läpi koko asuntomme ja omaisuutemme sen periaatteita noudattaen. Japanilaisen Marie Kondon Konmari -opuksen oppien mukaan olen tarkastellut jokaisen huoneemme joka ikisen kaapin ja laatikon sisällön kysyen itseltäni tarvitsenko kyseistä tavaraa tai pidänkö sitä kauniina tai iloa tuottavana. Jos vastaus molempiin kysymyksiin tai joskus vain yhteenkin on ei, on tavara saanut lähteä. Olen viime kuukausina vienyt uskomattoman määrän tarpeetonta tavaraa ja vaatetta kirpputorille ja yhtäkään sinne päätynyttä asiaa en ole kaivannut. 

Tämän kokemuksen perusteella tosiaan uskon, että tällainen ”konmarisointi” todella tekee mitä lupaa eli luo ympärille selkeyttä ja kauneutta sekä vapauttaa energiaa keskittyä itselle tärkeisiin asioihin. Luopumisen tuskaa en siis tosiaankaan koe suhteessa materiaan, mutta suhteessa elämänvaiheisiin kyllä. Mutta pikkuhiljaa alan kuitenkin päästä tämän luvun loppuun ja pikkuhiljaa alan avata seuraavaa. Minkäköhänlainen siitä tulee? Jännittävää nähdä.

14 kommenttia:

  1. tuo asioiden paattaminen ja uuden aloittaminen tekee varmasti hyvaa, tulee mietittya eri tavalla ihmissuhteita ja niita elaman kehyksia ja siina tiivistyy se arjen ydin, mika on tarkeinta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on just noin, Petra. Hyvin tiivistetty.

      Kumma, että siinä normi-arkipäivässä on joskus muka niin paljon hankalampi nähdä ja pitää arvossa niitä arjen perusasioita. Ihan terveellinen muistutus mulle siis :)

      Poista
    2. Minustakin Petra sanoi mainiosti! Minulle muutoksissa on vaikeinta se asettuminen. Rakastan sellaisia "välitiloja", joissa ollaan menossa, muttei vielä perillä missään. Jostain syystä se varsinainen uudelleen asettuminen, muutos, niin sanottu tavaroiden kantaminen perille ahdistaa joka kerta.

      Poista
    3. Välitilassa on oma jännityksensä, vaikka tässäkin on mulle tekemistä ja olen ollut tippa linssissä yhden jos toisenkin kerran :) Tunnistan myös tuon "tavaroidenkantamisahdistuksen" ja joskus mulla on mennyt ihan turhan pitkään jossain taulujen tai verhojen ripustamisessa kun ei vain ole "tuntunut siltä" että olisin ne vaan ripustanut.

      Poista
    4. Mä en taas en yhtään pidä välitiloista. Toissa kesänähän me elettiin lapset, koirat ja minä Suomessa kirjaimellisessa välitilassa monta kuukautta ja mua hermostutti kun en päässyt aloittamaan jo asettumista uuteen kotimaahan. Tämä sopeutuminen on niin pitkälti aikapeliä, että vaikka ei tekisi uudessa paikassa juuri mitään konkreettista asettumisen eteen tietyn ajan jälkeen alkaa kuitenkin väistämättä tuntua enemmän kodilta. Kun tiedän, että raskas sopeutumisprosessi on välttämättä edessä haluaisin heti tarttua toimeen! Kärsivällisyys ei ole minun lahjojani :)

      Poista
    5. Totta että on aikapeliä. Sitä olen itselleni hokenut ja mielessäni asettanut perspektiiviä, että sen ja sen ajan päästä tuntuu normaalimmalta jne. Nyt myös lyhensin aikaa, mitä aion viettää Suomessa välitilassa, kun tuntui siltä, että siellä sitä sitten vain just odottaisin, että koska mennään ja hermoilisinkin, varsinkin kun mies menee jo edeltä, enkä halua olla lasten kanssa liian pitkään eri paikoissa. Parempi vain mennä ja aloittaa.

      Poista
    6. Mäkin luulen, että on parempi mennä vaan ja mitä enemmän samaan aikaan sen parempi. Meillä kävi niin, että mies ehti käydä täällä Sudanissa kulttuurishokin vaiheista useamman itsekseen läpi ennen kuin me muut ehdimme paikan päälle ja kesti monta kuukautta, että oltiin samoissa tunnelmissa ja samassa sopeutumisen vaiheessa. Siinä oli toki puolensakin - miehellä oli kätevästi kaupunki jo hallussa ja osa keskeisistä kaupoista löydettynä ja niin edelleen - mutta toisaalta oli välillä aika yksinäistäkin asettua tänne ikäänkuin omia aikojani. Eka vuosi oli mulla täällä kaikin puolin aikamoista räpistelyä mutta kyllähän se oikeasti koko ajan paremmaksi kuitenkin meni. Ja tämä toka vuosi on ollut oikeasti toistaiseksi aika hyvä, huonoista hetkistä ja vastoinkäymisistä huolimatta. Kyllä teilläkin hyvä tulee! Onpa jännä kuulla miten teidän asettuminen lähtee käyntiin.

      Poista
    7. Joo, enpä ollutkaan ajatellut sitä tuon samanaikaisen kulttuurishokin kannalta. Hyvä pointti. Toisaalta taas siinä on puolensa, että toinen on jo alkushokista vähän edempänä ja tietää kaupoista yms. Mä toivon, että meillä edes vähän auttaisi jotain taannoinen tutustumiskäynti. Jo sen aikana kun käytiin läpi sitä sun tätä. Mutta kyllähän se sellaista räpiköintiä aluksi on ja jos ei ole, niin voin olla iloisesti yllättynyt :) Kiva kuulla että toka vuosi siellä on ollut hyvä! Kiitos kannustuksesta, Kata!

      Poista
  2. Minuakin huvittaisi käydä talomme läpi tuolla periaattella, että vain ne tavarat jäisivät jotka todella tuottavat iloa. Meillä nimittäin on paljon kaikkea sellaista mitä emme oikeasti tarvitse. Homma täytyy meidän taloudessa kuitenkin hoitaa vähän kerrallaan ja hissukseen sillä muut perheenjäsenet eivät ole yhtä suostuvaisia luopumaan tavarasta kuin minä.

    Sen sijaan tuota henkistä luopumista saan harrastaa muuttojen yhteydessä vapaasti ja kaikessa rauhassa ja minustakin siinä on kaikessa raskaudessaan jotain oikein hienoa. Kuin käärme loisi nahkansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo meilläkin minä kyllä olen innokkain tässä tavaran minimiin saamisessa ja välillä joudun sen takia hillitsemään vimmaani heittää kaikki menemmän.

      Hienosti kuvailtu tuo käärmeen nahan luominen! Se on just niin. Ja rankkuudestaan huolimatta on todella myös hienoa toisaalta. Muutenkin näistä prosesseista kyllä saa niin paljon myös -eikä vain menetä.

      Poista
  3. Bongasin Instasta tän blogin. Tosi kiva et oot alkanu kirjottaan! Lukasin yhdeltä "istumalta" tänä unettomana aamuna :) Aihe on mullekin lähellä sydäntä ja loputtoman mielenkiintoinen! Ollaan yhteyksissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiva kun bongasit, Miia! :) Musta on tosi kiva huomata, että on oikeastaan tosi paljon ihmisiä joille tämä aihe on lähellä sydäntä. Ollaan yhteyksissä joo!

      Poista
  4. Minä täällä juuri pakkailen ensimmäistä muuttokuormaa Kairosta Helsinkiin (joka jatkaa sitten Geneveen). Matkalaukuilla tultiin ja matkalaukuilla lähdetään.... Olen niin ikään oppinut arvostamaan minimalismia näiden muuttojen myötä. Toisaalta tunnen henkistä tylsyyttä siitä, että jälleen kerran tulemme tepastelemaan Ikeaan ostamaan. Ne samat lautaset, haarukat, jugurttikipot ja viinilasit, joita vaan ei ole mitään järkeä lähettää maasta toiseen vaan antaa pois ja ostaa uudet tilalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Maaria :) Joo, muutoissa kyllä aina pääsee sitä helpommalla mitä vähemmän tavaraa on.. että siinäkin mielessä minimalismi on kyllä kätevä idea. Toivottavasti siellä löytyisi innokkaita kuppien ja kippojen uusia omistajia, mutta ymmärrän kyllä että ihan hullulta tuntuu kaksoiskappaleiden hankinta :) Oikein paljon onnea matkaan Geneveen ja uuteen!

      Poista