torstai 4. helmikuuta 2016

Eespäin elävän mieli

Eespäin elävän mieli ja pala kerrallaan kohti hallittua arkea, jos sellainen nyt noin ylipäätään on mahdollinen. Tänään pääsimme muuttamaan varsinaiseen kotiimme, joka varmaankin on yksi tärkeistä erävoitoista asettautumisprosessissa.

Koti on oikein kiva ja lapsiperheelle tarkoituksenmukainen. Toki täkäläiset asuinolosuhteet ovat eurooppalaisiin verrattuna toista maata, enkä voisi kuvitellakaan asuvani vastaavanlaisessa asumuksessa Euroopassa. Uima-altaasta nyt viimeistään huomaa, ettei ainakaan Pohjois-Euroopassa olla, eikä pienen pihan kasvillisuus ole oletettavasti sekään pohjoista kansallismaisemaa muistuttava.

Omat huonekalumme ja muu maallinen omaisuutemme seilaa vielä jossain Antwerpenin ja Alexandrian satamien välillä, joten kontin saapumista Kairoon saamme odottaa vielä hyvän aikaa. Sillä välin tulemme toimeen virkamiehen työnantajan lainaamilla mahdollisimman kaukana omasta kauneuskäsityksestäni olevilla mahonkisilla huonekaluilla ja muutamalla kupilla ja kipolla.

Seuraavaksi alkaa paikallisiin tapoihin kuuluen kodinhoitajan ja autonkuljettajan etsiminen. Jos Ugandassa maaperä oli joka paikkaan levittäytyvää ruosteenpunaista tomua, niin täällä se on harmaanruskeaa vastaavaa ja siinäpä sitä olisi kokopäivätyö pitää huushollia siitä puhtaana omin voimin.

Ajattelin jo toiveikkaana, että omalla asuinalueellamme ajaminen voisi tulla kyseeseen, mutta tarkemmin ajateltuna en taida uskaltautua ainakaan ihan heti ratin taakse, eikä kolmen vuoden ajotauko muutenkaan ehkä se paras lähtökohta Kairossa ajamista ajatellen ole. 

Oikein kelvollista englantia puhuva Nasser on värvätty sunnuntaina alkavaksi arkiviikoksi kuljettamaan tyttöä äiteineen  yrittämään koulunkäynnin aloitusta uudestaan. Saapa nähdä miten käy. Eespäin vai taaspäin elon tiellä.

15 kommenttia:

  1. Onnea uuteen kotiin! Tuo vaihe on kyllä kaikkinensa niin väsyttävä, kontti vielä matkalla ja kaikki vaiheessa... Mä täältä naapurista ihailen sun sisua ja lähetän tsemppejä heikompien hetkien varalle.

    Autonkuljettaja tekee oman kokemukseni mukaan uusien asioiden haltuunottamisesta vähän kevyempää. Ei tarvitse spennata paikasta toiseen liikkumista vaan ihan vain kaikkea sitä mitä perillä löytyy. Se oli mulle täällä alkuun suuri helpotus ja sittemminkin niin suuri apu etten ole viitsinyt oikein edes harkita ajamista täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä olen muiltakin kuullut että kuski usein voi olla avuksi myös muissakin asioissa kun paikallistuntemusta löytyy muunkin kuin liikenteen osalta. Ja kyllä nyt ihan jo sen liikenteenkin takia, kun ei se tosiaan mitään ihan helppoa olisi täällä alkaa ajaa.

      Ja joo kyllä tässä sisua joskus vähän hampaat irveessä saa kaivaa kun onhan tämä aika väsyttävää. Mutta kiva päästä väliaikaisasumuksesta siihen varsinaiseen, joka toivottavasti jonain päivänä ihan kodilta tuntuisi. Kiitos tsempeistä!

      Poista
  2. Kiva että pääsitte kotia kokoamaan. Kunhan saatte vielä omat tavarat ympärille, niin kyllä se helpottaa. Laulun sanoin: "Päivä vain, vain hetki kerrallansa, siinä lohtu mulle kallehin." Voimia sinne uuden aloittajalle!
    Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa! Nämä laulujen sanat voikin joskus olla hyviä mietelauseita. Kotia on kiva koota, heti on vähän normaalimpi olo kun pääsi siihen asuntoon, josta tietää tulevan se varsinainen koti.

      Poista
  3. Minä otin samasta syystä autokuskin. Olin ajatellut alkaa ajaa, mutta sitten totesin, että jos se pelottaa ja jännittää (maastoautot on minusta aika isoja siihen nähden millaiset tiet Maputossa on, ja parkkipaikoilla voi olla varsin ahdasta!), miksi turhaan stressata, kun kuskeja on saatavana eikä se täällä ole yhtään niin absurdi ajatus kuin vaikkapa - noh, Suomessa. Ihmiset, joiden kanssa asiasta juttelin, sanoivat ihan neutraalisti "that´s always one Option", tai kysyivät samalla neutraalilla äänensävyllä, ajanko itse vai onko kuski. Siinä ei ollut sellaisia latauksia kuin voisi kuvitella: että mikä tuokin on olevinaan kun on pestannut kuskin... Niinpä ajattelin, että kaikki hyötyvät jos otan kuskin: meillä on vähemmän stressiä ja yksi nuori mies saa työpaikan. Lisäksi voin treenata hänen kanssaan portugalia, tosin sanon aina samat lauseet: "Tänään menen Woolworthiin", "Käännytään tuosta oikealle", "Palaan pian", "Pysähdy tähän", "Tänään en enää tarvitse autoa"... mutta edes ne! Kuskin ansiosta voin myös liikkua vapaammin, esim. lähteä ihan uusiin paikkoihin levollisin mielin, ja hän osaa hoitaa pulmatilanteet esim. parkkeeraukseen ja tietöihin liittyen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä vähän jo jäin miettimäänkin että minkähänlaisen hepsankeikka-kuvan tästä kuskista mainitseminen voi antaa. Mutta niinhän se on että kontekstit on aika erilaiset ja kyllä tässä on opettelemista vähän kaikessa muussakin kuin liikenteessä. Joka on kyllä aika kreisiä jo Kampalaankin verrattuna jossa ei ollut vaikea ajaa itse.

      Hei kiva että noinkin monta portugalinkielistä lausetta olet oppinut! Minäkin toivon oppivani edes jotain arabiaksi.

      Poista
    2. Heh, myös Bangladeshissa on melkeinpä pakko olla kuski, nytkin kun vaan reissulla vuokrattiin siellä autoa. Meitä oli sit neljä kättä apinamatkustajaa viihdyttämässä. Josta tulikin mieleeni, että käytetäänkö siellä vauvoilla turvakaukaloita? Me raahattiin se mukana reissuun, mutta lopulta käytettiin sitä noin puolet automatkoista, selitin itselleni että ainakin puolet ajasta lapsi oli turvassa :| Noh, eihän sellasia ollu Suomessakaan omassa lapsuudessa..

      Poista
    3. Joo voin kuvitella, että sielläkään ei niin helppo olisi lähteä itse ajelemaan :) Turvaistuimia ei varmaankaan täällä paikallisilla ole niin itsestäänselvästi kuin vaikkapa Suomessa. Mä ostin hienot turvaistuimet tänne ja tosiasiassahan nyt on käynyt niin, että niiden käyttämiseen ei ole ollut mahdollisuutta joka kerta. Mikä nyt tietysti ei ihan oppikirjojen mukaista ole, mutta en ole jaksanut siitä välittää niin kovasti kun ollaan oltu vain pikkuteillä. Sen sijaan ekalla kerralla täällä käydessä oli kyllä niin idiootti-olo kun unohdettiin turvaistuin kotiin aarrggh!!! Ja silloin vielä seikkailtiin ties missä teillä, että se oli kyllä kamalaa ja saatiin kiittää onneamme ettei saatu mitään "jumalallista näpäytystä" siitä.

      Poista
    4. Joo tuolla kanssa suurin osa automatkoista ollaan ruuhkassa jumissa joten nopeudet ei nouse korkeiks ja vaaratilanteita on vähemmän, näin olen itelleni selittänyt.. Mutta Bd:ssähän lapset matkustaa ilman kypärää moottoripyörien ja skoottereidenki kyydissä. "Paras" mitä nähtiin oli 5 hengen perhe motskarin kyydissä :-o

      Poista
  4. Ihanaa, etta paasette viimein oikeaan kotiin. Mun mielestani aloilleen asettuminen alkaa siita, kun vihdoin on pysyvammassa asuinpaikassa. Ja kuski ehdottomasti. Ma olen sellainen itsepainen jaara (vahan niin kuin mieheni...), etta halusin taallakin vaenvangalla ajaa heti ite, koska en kesta olla muista riippuvainen. Nykyaan tosin harkitsen jatkuvalla syotolla, pitaisko sittenkin hankkia kuski, etta tyomatkatkin vois kayttaa vahan jarkevammin kuin ruuhkassa kynsia syoden :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ehdottomasti heti parempi fiilis kun päästiin pysyvämpään asuntoon.

      Mulla on ollut tekemistä näiden riippuvaisuusasioiden kanssa kun en nimenomaan ole minäkään kestänyt olla riippuvainen. Pakko on ollut opetella, heh. Lapsia kun on, niin ehkä on vähän oppinut että jollain tavalla ihmiset nyt vaan toisistaan on riippuvaisia jotenkin kuitenkin enemmän tai vähemmän. Mutta saas nähdä miten tämä kuskihomma lähtee liikenteeseen (ehheh). Siellä jotenkin en kokenut niin hulluksi liikennettä, vaikka olihan se sitäkin sielläkin. Mutta hei kokeilkaa kuskia! Ehkä alatkin tykätä ja voit vaikka käyttää työmatkat johonkin johon et muuten löydä aikaa.

      Poista
  5. Onnea uuteen kotiin ja muutenkin sopeutumiseen sinne naapuriin...

    VastaaPoista
  6. Kiitos Jael! Ja terveisiä itänaapuriin!

    VastaaPoista
  7. Mahtavaa, että valoa on näkyvissä. Oman kodin laittaminen on kyllä hirmu tärkeä askel siinä sopeutumisessa. Kertoisitko lisää kodista? Mikä tekee siitä erilaisen? Voimia myös tytön koulunaloitukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos toivotuksista! Onneksi koulu on alkanut sujua ainakin toistaiseksi jo valoisammissa tunnelmissa - tosi huojentavaa!

      Kotia on kyllä kiva laittaa. Erilaisen siitä tekee varmaan ennen kaikkea sen koko. Kuulostaa varmaan hassulta ja ennen kaikkea aikamoiselta luxus-"ongelmalta" mutta pidän sitä tosi isona meidän tarpeisiin. Täkäläisittäin miehen työnantajan kautta saatiin tietty tarjonta ja sen myötä valikoima oli sitä kokoluokkaa. Mutta kiva vieraiden vastaanottamisen kannalta, jos ja toivottavasti kun saadaan vieraita.

      Poista