maanantai 29. helmikuuta 2016

Kotiapulaisia ja muita haasteita

Ensimmäisen kotiapulaisehdokkaamme koeaika taloudessamme loppui viime viikolla. Hän hoiti työnsä moitteettomasti niin, että oli selvää kumpi meistä oli ammattilainen ja kumpi itseoppinut taloudenhoitaja (vaikkakin siivousfriikiksi tunnustautuva sellainen).

Vaikka kotiapulaisehdokkaan työssä ei mitään moitteen sijaa ollutkaan, niin en oikein löytänyt yhteistä säveltä hänen kanssaan siitä miten tasapainotella omien kodinhoitopyrkimysteni ja lastenhoitoa koskevien näkemyserojemme kanssa. Niinpä keräsin monta päivää rohkeutta sen suhteen, miten esittää asia hänelle niin, että kummankaan meistä ei tarvitsisi väännellä käsiämme syyllisyyttä tai epätoivoa tuntien.

Valitettavasti se ei aivan täysin onnistunut, mutta olen kuitenkin tyytyväinen itseeni, että onnistuin hoitamaan tilanteen paremmin kuin pelkäsin. Ilmoitin hänelle, että koska hän oli työskennellyt ylityötunteja, niin hänen ei tarvitsisi tulla enää ensi viikolla töihin ollenkaan, vaikka alun perin niin oli sovittu. Sen sijaan hän saisi sovitun palkkansa jo aikaisemmin. Sanoin että hänen työssään ei ollut mitään vikaa, mutta olemme luvanneet myös muille kotiapulaisiksi halajaville töitä. Se on totta ja tietysti niin olisi pitänyt sanoa jo etukäteen, mutta se jäi jostain syystä huomioimatta ajoissa.

Tämän takia koin tilanteen hankalaksi ja huonosti hoidetuksi meidän puoleltamme, enkä voinut täysin olla vääntelemättä käsiäni. Asiaa helpotti onneksi edes vähän se tieto, että tiesin hänen miehellään olevan työpaikan rakennustyömaalla. Täysin tyhjän päälle he eivät siis jääneet.

Näin ei ole asian laita Egyptissä kaikilla. Über-taksikuskiksemme sattunut perheenisä kertoi muuttaneensa Sharm El-Sheikhin turistikohteesta Kairoon taksinkuljettajaksi menetettyään turismikadon vuoksi työnsä hotellissa. Hänen mukaansa turistien kaikkoamisen myötä työnsä menettäneitä on miljoona. Luvun oikeellisuudesta en ole päässyt selvyyteen, mutta vähän virallisemmat lähteet puhuvat neljästäkymmenestä seitsemäänkymmeneen prosenttia pienemmästä turismiteollisuudesta venäläisen matkustajakoneen maahansyöksyn jälkeen.

Työttömyyden lisäksi on tietysti muitakin haasteita. Siirtolaisia ja siirtotyöläisiä saapuu Egyptiin monesta maasta ja myös pakolaisia saapuu niin Syyriasta kuin Sudanista ja Etelä-Sudanista sekä Eritreasta ja Somaliastakin. Kuten esimerkiksi pientä pihaamme ja pienkerrostalomme muita ulkotiloja ja porttia hoitava talonmiehemme eli kairolaisittain "bawab", joka on Etelä-Sudanista alkujaan.

Eräältä syyrialaiselta pakolaiselta puolestaan kuulimme, että mikäli tilanne ei pian parane ja hänelle järjesty keinoa kouluttautua ja työllistyä, niin hän ei näe muuta vaihtoehtoa kuin ottaa veneen alleen ja asettaa sen kurssin kohti Eurooppaa.

Uusi kotiapulaisehdokaamme aloitti kokeella tällä viikolla. Vaikka koen kotiapulaiseen totuttautumisen vähän hankalana ja haen tuntumaa siihen miten minun elämääni voikaan nyt ylipäätään taas kuulua kotiapulainen, on kai kuitenkin hyvä, että voimme pisarana meressä tarjota yhdelle ihmiselle täällä edes osa-aikaista työtä. Ja tietysti voinen viimeistäänkin muistaa olla vaivaamatta päätäni kotitöiden problematiikalla kun se ei tule enää minua koskemaan. Paitsi suhteessa kotiapulaiseen. Harjoitukset jatkuvat.

17 kommenttia:

  1. Nämä on vaikeita juttuja vaikka asiaanvihkiytymättömän korviin saattaa kuulostaa aika käsittämättömiltä huolenaiheilta.

    Minä painin näitten asioitten kanssa viikkokaupalla ja suorastaan vähän itkin kun kerroin kotiapulaisellemme, etten halua hänen hoitavan lapsia vaan keskittyvän vain kotitöihin. Edellisessä perheessään hän oli hoitanut aika lailla kaiken: kodin, ruuan, lapset, ja tuntui pahalta muuttaa hänen työnkuvaansa niin rankasti, mutta se tuntui minulle itselleni ainoalta oikealta ratkaisulta. Kannoin syyllisyyttä siihen asti kun kotiapulainen kertoi ruvenneensa opiskelemaan iltaisin kun hänellä nyt kerran oli enemmän omaa aikaa.

    Hyväosaisuuden kanssa tulee paljon vastuuta. Se on totta myös länsimaissa mutta sen huomaa hyvin paljon konkreettisemmin näissä oloissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti huomaa vastuun konkreettisemmin näissä oloissa! Ja ylipäätään sen miten maailma makaa. Siksikin mun on vaikea käsittää miten joidenkin hyväosaisten näkemyksien mukaan ei-hyväosaisuus on itse aiheutettua..Miten niin!

      Joo, on ne hankalia asioita päästä kaikille sopivaan pakettiin. Ensimmäisen kanssa oli ihan erilainen ote lastenhoitoon, niin en nähnyt toimivaa ratkaisua, vaikka se syyllisyyttä aiheuttikin sanoa ei kiitos.

      Onpa hyvä että teidän kotiapulainen on alkanut opiskella! Meillä näyttää onneksi nyt ihan lupaavalta siinä suhteessa, että tällä kotiapulaisehdokkaalla on muitakin osa-aikaisia hommia, jolloin meiltä tulisi lisää ja kokonaisuus voisi olla hyvä paketti.

      Poista
    2. Minulla olisi myös asia jos toinen tähän kommentoitavana ja välillä tekisi mieli kirjoittaa blogiinkin, mutta sitten taas mietin, että en osaa avata aihetta niin ettei se kuulosta aivan absurdilta pölinältä ihmisen korvaan, joka haaveilee vaikka Suomessa, että voisi joskus saada siivousapua. Vastuu painaa ja pitääkin painaa hyväosaista, voimme tehdä paljon osaltamme monessakin mielessä. Mutta sitten taas se oma yksityisyys, omat tavat hoitaa, oma koti, miten pitkälle haluaa päästä toisen ja mihin vetää rajan ja sittten että miten paljon voi itse syyllisyyttä kantaa ja onko se aiheellista ja miten sitä voi olla kantamatta. Blaah.

      Kannustan edelleen olemaan kärsivällinen alkuasetelmissa ja valinnoissa! Ja luottamaan omiin tuntemuksiin henkilökemioiden kohtaamisessa.

      Poista
    3. hahaa, tuosta kommentista kyllä paistaa aika hyvin kuinka itselläni on mennyt ihan metsään moni asia ja nyt yritän luovia parhaani mukaan tilanteessamme.

      Poista
    4. Jenniuu: joo no niinpä kuulostaa varmaan aivan absurdilta tällainen suomalaiseen korvaan! Belgiassa taas oli normaalimpaa, kun siellä oli sellaisia lounassetelimäisiä "palveluseteleitä", joilla moni hankki kotiapua ihan eri hinnoissa kuin mitä luultavasti Suomessa. Mutta joo mulla taas aloittelijana on tän blogihomman kanssa hakemista että mistä nyt milloinkin kirjoittaisi ilman että kuulostaa milloin miltäkin ihme tyypiltä :)

      Joo voi harmi että kotiapulaisasia on hakusessa. Se on sellaista tasapainottelua just mihin vetää rajan ja miten jakaa omastaan. Jotenkin se syyllisyys toisaalta just helposti saattaa viedä itselleen vääränlaiseen tulokseen ja eihän siinäkään sitten niin sitä tasapainoa ole niin helppo saavuttaa. Äh joo hankalaa. Toivottavasti löydät jonkun kaikille sopivan ratkaisun pian!

      Sellaisen syyllisyyden kanssa että miten minulla on näin paljon ja muilla vähemmän mua auttaa ehkä vähän ajatus siitä, että jos emme olisi täällä työnantajan puolelta määräytyvässä asunnossa, niin olisime valinneet pienemmän ja helpommin puhtaana pidettävän asunnon.

      Poista
  2. Ma inhoan kotiapulaiskuvioiden setvimisia. Nytkin oon haaveillut jo pidemman aika (siis varmana 2 vuotta), etta irtisanon nykyisen, kun sita ei oikein tarvita eika me tulla oikein toimeen. YTai siis minahan en koskaan hanta nae, mutta lappujen valityksella kommunikoidaan... Mutta niin vaan sama tyyppi on meilla yha ja varmaan on sit loppuun saakka kun en saa aikaiseksi irtisanoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo on kyllä paljon hankalampi jälkeen päin tehdä muutoksia tilanteeseen. Mä sieltä oppineena oikeastaan lähdin tätä aihetta täälläkin lähestymään kun siellä meillä oli paljon ihan turhaa mutta jota ei silloin kokemattomana osannut paremmin järjestää. Mutta joo toiv löydät keinon päästä hyvään ratkaisuun!

      Poista
  3. Voi rouvat, mitä ihania ja karseita sekä hassuja ja järkyttäviä muistoja nämä kommentit tuovatkaan mieleeni. Kiitos! Tulin oikein laskeneeksi meillä olleen vajaassa viidessä Kiinan vuodessa viisi kotiapulaista.

    Ensimmäisestä on eniten vivahteikkaita muistoja: oli perusosaava siivouksessa, oppi makaronilaatikot, korvapuustit ja karjalanpiirakat, kokkasi alkeellista melko ok kiinalaista, mutta päästi uhmakkaan viisivuotiaan juoksemaan nakuna kadulle ja talvella heikoille jäille (ja juu, läpi meni) "kun lapsi halusi" jne. Annoin potkut 1,5-v:n jälkeen kun varastamista oli liikaa.

    Lopuista joku kohelsi minuakin enemmän rikkoen/tuhoten joka päivä jotain, yksi ehti koko työpäivän aikana kuurata vain lavuaarin. Mutta viimeisin, 5-kymppinen Yu Yin, häntä kaipaan, vaikka yhteistä taivalta oli vain vuosi. Teki parhaansa, suurella sydämellä. Pitkä letti peppuun asti viipotti, nauroi ja rakasti lapsiamme. No joo, keittiöön häntä ei voinut päästää kuin enintään tiskaamaan. Mutta siinä oli oikea kodinhengetär. Monta kertaa olen miettinyt miten elämämme olisi Kiinassa ollut toisenlaista jos olisimme tavanneet hänet heti ensimmäiseksi. Miksi en nopeammin "kylmästi" potkinut niitä muita pois ja jatkanut oikeasti hyvältätuntuvan henkilön etsintää? Vastaustakin olen pohtinut: koska se irtisanominen tuntui niin pahalta, koska sitten taas oli edessä haastattelut, kokeilut, opettamiset.

    Jos tässä vielä kotiapulaiskulttuurimaahan tulee lähdettyä toivon muistavani olla määrätietoisempi työnantaja ja kuuntelevani sydäntäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, onpa hauska kuulla minkälaisia kotiapulaismuistoja sulla on! Ja niitähän on..jaa että nakuna ulos "kun lapsi halusi", en kestä-kamalaa! :D

      Meillä oli Ugandassa ihan pöljä tilanne kun en uskaltanut muuttaa sitä syyllisyyden takia ja sitten hoidettiin vielä samoissa syyllisyyksissämme lähtiessämme kotiapulaiselle uusi työ, josta jälkeen päin kantautui kummia uutisia erinäisistä "incidenteistä", apua ja kääk!

      Tästä ja teidän muiden neuvoista viisastuneena olen täällä yrittänyt ottaa mahdollisimman kylmän rauhallisen asenteen kotiapulaiskuvion järjestymiseen. SILTI se meinaa lähteä käsistä ja meinaan koko ajan luvata jotain mitä en ole varma haluanko luvata..Miksi!?

      Poista
    2. Siksi kun se vaan on niin vaikeaa, vastaan minä. Mä neuvon kyllä olemaan kylmän rauhallinen mutta en tiedä onko se oikeasti näissä olosuhteissa mahdollista. Itsehän en ole koskaan osannut näissä asioissa mitenkään taktikoida vaan päinvastoin olen täällä joustanut paljonkin suhteessa kotiapulaiseen, ja siedin ihan turhan paljon edelliseltä autonkuljettajaltamme. Belizessä aikoinaan palkkasin yhden ylimääräisen työntekijän siksi, etten keksinyt ketään muuta häntä palkkaamaan. Hyväosaisena keskellä suurta köyhyyttä ei vain lopulta voi ottaa kylmän rauhallisesti omaa vastuutaan suhteessa ihmisiin joiden koko toimeentulo on ehkä sinun varassasi. Voi tehdä valintoja yksinomaan omaa itseään ajatellen, mutta silloin ei usein mitenkään pääse pakoon syyllisyyttä. Ajoittain on siis joko joustettava omista odotuksista tai yksinkertaisesti opittava kestämään syyllisyyttä. Se on aikamoista tasapainottelua!

      Poista
    3. Joo näinhän se on. Tasapainottelua miten jakaa omastaan ja miten tehdä oma arkensa omannäköisekseen ja toimivaksi. Mulla tulee kyllä mieleen aina sekin, että miksi se olisi sen enempää oikein palkata yhtä ihmistä toisen samaa tehtävää halajavan ja tarvitsevan sijaan. Aina jää ihmisiä sen avun ja toimeentulon tarjoamisen ulkopuolelle. Ja se on kovaa todistaa sitä epätasa-arvoa ja erilaisia mahdottomia tilanteita samalla tiedostaen kuinka etuoikeutettu itse on.

      Poista
    4. Minäkin päästeleen Anskun lailla suustani ihan ihmeellisiä asioita ja lupauksia. Sitten olen ihan ihmeissäni heti seuraavalla hetkellä. Mombasassa meillä oli aivan mahtavat työntekijät, ne kaksi, jotka olivat matkassa alusta asti. Silloin todellakin kuuntelin jotain sisäistä ääntäni, ensimmäisen tilapäisen talomme puutarhuri tykkäsi kovasti koiristamme, touhusi niiden kanssa, rapsutti jne.. Koiramme myös jatkuvasti hakeutuivat puutarhurin seuraan. Kysyin tältä puutarhurilta, juurikin tuosta koira-aseentesta johtuen = pakko olla hyvä ihminen, josko hän tietäisi jonkun, joka etsii töitä. Suositteli vaimoaan ja veljeään. Näin meille tuli työntekijät, joita ikävöimme vieläkin. Vaimo ei ollut ikinä ollut nykyaikaisessa talossa aiemmin, nähnyt mikroa jne... Alussa kommelluksia riitti, mutta asenne ja halua oppia, luottamus ja ystävällisyys sekä rakkaus koiriin oli just passeli yhdistelmä. Oltiin onnekkaita, mutta osasin myös tehdä rohkean päätöksen silloin, kunpa nytkin.

      Poista
    5. Kulostaa ihanilta teidän Mombasan ajan työntekijät ja kiva että on niin lämpimiä muistoja heistä. Tuo luottamus on kyllä tärkeä, ei sitä oikein muuten osaa olla rennosti jos ei sitä syystä tai toisesta synny.

      Mä Ugandassa ollessa heti tiesin kenelle uskallan luottaa lapsen ja kenelle en. Kyllä sen jotenkin varmaan vaan jostain sisäisestä äänestään tietää. Edelleen toivotan tsemppiä nykyisen tilanteen parhain päin järjestymiselle! Mä täällä yritän tasapainoitella kaikenlaisten sisäisten äänien kanssa :)

      Poista
  4. Mä olen ihan täällä koto-Suomessa opetellut päästämään siivoojan meille kotiin. Hullulta sekin aluksi tuntui että joku muu tulee siivoamaan meidän sotkuja (lähellä oli klassinen "täytyy siivota ennen siivoojan tuloa"). Eikä hyvän siivoojan löytäminen sekään käynyt noin vain, inhoan sitä että jostain firmasta tulee joka kerta eri tyypit ovelle. Nyt kolmas firma menossa Ja nyt on aina sama siivooja joka myös hoitaa työnsä hyvin, jee! Vaikka kuinka ajattelen, että me tarjotaan osaltamme työtä eikä siivous kotitalousvähennyksen kanssa edes kohtuuttomia maksa, silti en kehtaa esim appivanhemmille sanoa että meillä käy siivooja... (eikö ne omaa huusholliaan saa siistinä pidettyä). Että hyvin ymmärrän noita fiiliksiä mitä kotiapulaisen palkkaamiseen liittyy. Koti on kuitenkin niin yksityinen alue ja toisaalta on jotenkin opetettu että itse se pitäis ehtiä hoitaa... vaikkei Suomessakaan kovin montaa kymmentä vuotta taaksepäin tarvitse mennä kun kotiapulaisia ja lapsenlikkoja oli monissa perheissä. Niistä hommista omatkin tätini ovat työuransa 70-luvulla aloittaneet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ymmärrän! Musta tuntuisi varsinkin Suomessa varmaan ihan absurdilta ajatukselta kotiapulainen tai siivoojakin, kun niiden jokapäiväisyys ei omaan lapsuuteen tai sen jälkeiseenkään elämään Suomessa kuulunut. Vaikka kyllä kai siellä nykyään just vähän on yleistynyt siivoojan mahdollisuus esim sen kotitalousvähennyksen myötä. Belgiassa tosiaan oli yleisempää säännöllinen siivousapu ja halvempaa siihen tarkoitukseen kehitettyjen "lounasseteleiden" ansiosta. Mutta kyllä se Suomessa ilmeisesti valtavirrasta vielä sen verran kaukana on, ettei ole ihme ettei kaikille sellaisesta halua mainita. Vaikka niin se tosiaan myöskin on, että monet muistavat ajan jolloin lapsenlikat ja kotiapulaiset eivät olleet ennenkuulumattomia. Itsekin heistä olen kuullut puhuttavan lämpimästi ja olen aina jäänyt mielenkiinnolla miettimään minkälaisia ihmisiä he mahtoivat olla :)

      Poista
  5. Mullahan meinasi tosiaan verenpaine nousta pilviin (ja nousikin), kun ensimmäisen kotiapulaisen kanssa kemiat eivät vain kohdanneet. Minä osallistun mielelläni näiden suomalaisittain absurdien huolten pohtimiseen, ne ovat tässä tilanteessa hyvin relevantteja ja todellisia. On aivan ihanaa, kun kotona on joku, jonka kanssa kommunikaatio sujuu ja jonka kanssa ei tarvitse olla vaivautunut. Ensimmäinen apulainen yritti riistää kädestäni käsilaukkuni kun tulin kotiin (ettei vain rouvan tarvitsisi itse kantaa), yritti ottaa kädestäni voileipälautaseni Jota kannoin keittiöstä olohuoneeseen, jne. - stressiä tuli liikaa. Ei voi vain elää niin, että kotona on apulainen, jolla on kovin eri käsitys elämäntavastasi kuin sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh dear, voileipälautaset ja käsilaukut jotka viedään käsistä.. Juu ei, ei sitä voi olla kuin kotonaan jos on ihan erilaiset näkemykset kotona olemisesta ja miten olemiset ja tekemiset jakautuu.

      Meillä ensimmäisen kanssa oli varmaan yhtäältä kemia-kysymys ja toisaalta ne erilaiset näkemykset. Hän oli aika vahva persoona ja mun oli vaikea olla kun tuntui että hän olisi vähän niinkuin pomo talossa. Ja toisaalta hänen tapansa olla lasten kanssa oli mun makuuni ikään kuin jotenkin vähän liian teatraalinen. Mutta juu, hyvähän he varmasti kaikki tarkoittavat, mutta kun omasta kodista on kysymys, niin kyllä ne rajanvedot on oman arjen ja elämän kannalta tärkeitä.

      Poista