maanantai 15. helmikuuta 2016

Viikonvaihteessa

Ensimmäisten päivien jälkeen tytön koulunkäynti on sujunut hienosti, joka luonnollisesti on ollut niin huojentava asia huomata, että elo on tuntunut jopa enemmän tai vähemmän normaalilta muiltakin osin. Varmaan se niin taitaa olla, että minä itse jännitin uutta koulua ja sen aloitusta eniten ja enemmän kuin lapsi itse, vaikka oli se hänellekin tosi iso juttu. Nyt hän kuitenkin menee uuteen kouluunsa mielellään ja koulun pihalta hakiessa leikit meinaavat jäädä kesken. Opettaja niinikään kertoo kaiken sujuvan mallikkaasti ja tytön osallistuvan toimintaan ja keskusteluun kuten muutkin. Aika ihmeellistä.


Kokeiluviikko autonkuljettajan kanssa sujui mukavasti sekin. Sain monta asiaa hoidettua Nasserin paikallistuntemuksen avulla ja hänen turvalliselta tuntuvan ajotaitonsa ansiosta oli kiva päästä näkemään Kairoa vähän omien kortteleidemme ulkopuolellakin. Rauhallinen ja vehreä ulkomaalaisten lapsiperheiden suosiossa oleva asuinalueemme on tunnelmaltaan toisenlainen kuin sen ulkopuoliset alueet, joilla kulkiessa ei jää epäselväksi että ollaan aavikolla ja maailmanluokan mega-metropolissa.


Autonkuljettajan kanssa oli tietyllä tavalla helppoa kun sai heittäytyä toisen armoille ilman että piti huolehtia ehtiikö ja löytääkö perille milloin minnekin. Toisaalta taas näin tottumattomalle tulee esimerkiksi kuljettajan rientäessä avaamaan ovia herkästi olo, että on passattavana kuin mikäkin kuninkaallinen. Yritin sanoa, että voin availla ovet itsekin, mutta tulkitsin toiminnon kuuluvan Nasserin ammattiylpeyteen joten oli parepi antaa olla.

Kokoaikaista autonkuljettajaa emme luultavasti tarvitse, koska Kairon taksipalvelut ovat varsin kattavat. Omalla asuinalueellamme ajaa takseja yksi toisensa perään ja niillä tai puhelimen sovelluksella tilattavilla über-takseilla voi helposti ajaa koulumatkat edestakaisin. Oman rauhallisen asuinalueemme ulkopuolelle en kyllä niillä mielelläni lähtisi. Sen verran huteria paremmat päivänsä nähneitä peltilehmiä on tullut vastaan ja hukassa tuntuu jostain syystä olevan puolestaan monen taksinkuljettajan suuntavaisto. Monta kertaa olen itse huomannut johdattelevani taksinkuljettajia itsellenikin mysteeriseen oikeaksi olettamaani suuntaan elekielen ja noin viiden arabiankielisen sanan sanavarastoni avulla.


Kotiapulaisehdokas on selvästi alansa ammattilainen, mutta itselläni on vielä hakusessa minkä verran ja miten haluan kotiapulaispalveluja käyttää. Olin toivonut, että sama henkilö voisi olla avuksi niin siivousasioissa kuin mahdollisesti lastenvahtimielessä, mutta tältä osin nykyisellä kotiapulaisehdokkaalla ei tunnu olevan sellainen tapa olla lasten kanssa joka minusta tuntuu omimmalta. En tiedä miten ilmaista hänelle asia niin, että ei taas koko maailman epätasa-arvoisuuden ja eriarvoisuuden taakka laskeudu omille harteilleni.

17 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Onpa hienoa, että kouluhommat lähtivät lopulta noin mallikkaasti käyntiin! Onneksi kansainvälisessä koulussa uudet tulokkaat ovat tavallinen ilmiö ja siltä osin on usein verrattain helppo tulla mukaan joukon jatkoksi.

    Minullekin oli tosi vaikeaa ruveta autonkuljettajan passaamaksi. Mutta kun ensimmäinen kuski ei loppua kohti enää viitsinyt vaivautua auttamaan minua oikein missään olen nyt uuden kuskin kohdalla äärimmäisen kiitollinen hänen huomaavaisuudestaan ja avustaan. Minä joka tähänastisen elämäni olen ylpeänä kantanut itse ostoskassini olen nöyrän tyytyväisenä tyytynyt siltä osin autettavaksi :)

    Meidänkin kotiapulaisemme on fiksu ja luotettava ja erinomaisen hyvä hoitamaan kotia, mutta lastenhoidon näemme eri tavalla. Minä olen muutenkin huono jättämään lapsia muiden hoitoon joten päädyin pitkällisen pohdinnan jälkeen siihen, että kotiapulainen hoitaa kotia ja minä ja mies hoidamme lapset. Suurimman osan ajasta jako toimii mainiosti mutta tietysti välillä kaipaisimme lapsenvahtia! Sellaista meillä ei ole täällä Sudanissa koko aikana ollut.

    Tosi kiva, että teidän asiat alkavat järjestyä vähän kerrallaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kata, anteeksi sinulle tarkoitettu kommentti karkasi jostain syystä tuonne alemmas!

      Poista
  3. Hienoa, että arki alkaa sujua. Muistan omat mietteeni kun piti hankkia kotiapua ja autonkuljettaja. Ensimmäisenä vuotena en halunnut palkata kumpaakaan. Tuntui vieraalta päästää tuntematon kotiin hyörimään tai lähettää lapset vieraan matkassa kouluun. Toisena vuotena mieli muuttui ja lapset kouluun ja pois kuljetti mukava Mahmoud. Muuhun en hänen apuaan tarvinnut. Kotiin palkattiin Etiopialainen mies, Dagmawi. Vaihdoimme samalla asuntoa ja asuntoon oli kaksi ovea, joista toinen tuli suoraan keittiöön, tämä avain Dagmawilla oli käytössä. Oven sai sisäpuolelta lukittua salpojen avulla niinä aikoina kun hän oli vapaalla. Dagmawi siivosi ja oli tarvittaessa lapsenvahtina. Lapset nauttivat hänen seurastaan, hänellä kun oli tarinakertojan taito. Silti kyllä tunsin oloni vähän vaivautuneeksi kun ulkopuolinen henkilö auttoi kotitöissä.
    Näistä ajoista on 28 vuotta, silti näyttää siltä ettei siellä paikat ole kovinkaan paljon muuttuneet.
    Terveisin, Tessa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tessa, onpa hauska kuulla 28 vuoden takaisista Kairon kokemuksista!

      Joo, kyllä nämä kotiapuhommat vaatii totuttelua varsinkin suomalaisesta näkökulmasta katsottuna. Ugandan jäljiltä mulla on vähän kokemusta näistä, mutta Brysselin aika nyt tuoreemmassa muistissa ja siellä ei paljon autonkuljettajia tarvinnut, niin pitää saada taas aivot vaihdettua toisenlaiselle vaihteelle.

      Dagmawi kuulostaa olleen mainio kotiapulainen :)

      Poista
  4. Joo kansainväliset koulut on varmasti ihan parhaita uusien tulokkaiden vastaanottamisessa. Mä ihmettelin kun eilen oli jo meidän tyttöäkin uudempi tulokas aloittanut luokassa ja meidän tyttö puolestaan leikki hänen kanssaan kuin vanhakin tekijä :)

    Joo, kyllä nämä passaamisasiat voi nähdä monelta kantilta ja varasti nIitin tottuu. Enhän tämän meidän kuskinkaan näkökulmasta minäkään välttämättä hänelle ollut mikään kuninkaallinen, vaan ihminen jota hän työnsä puolesta avittaa. Kiva että teidän nykyinen kuski on noin avuliainen!

    Lastenvahtihomma voi olla kinkkinen. En haluaisi olla mikään vaikea tyyppi tässäkään suhteessa, mutta on vaan niin paljon helpompaa itselleen jos ei tarvitse ajatella, että miten ne nyt siellä pärjää ja miksi se noin tekee ja toimii... Jatkamme mietintöjä..

    On kyllä mahtavaa huomata että asiat alkavat järjestyä vähitellen. Konttia ei tosin vieläkään mailla halmeilla vielä pitkään aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi, ^ tuo siis Katalle tarkoitettu kommentti!

      Poista
  5. Hehei, mielen päällä on ollut kommetoida tuohon edelliseen postaukseen, mutta koska aina-joku-tulee-väliin niin se on jäänyt. Meillä on kanssa samoja kielipoliittisia pohdintoja kouluista. Tämän hetken vahvin ehdokas on ranskalainen koulu, joka on ihan meidän naapurissa. Ranska olisi aivan uusi kieli koko perheelle, mutta heidän opetussuunnitelma, tilat ja piha tuntuu meille sopivimmalta puhumattakaan koulumaksuista. Mutta vielä vaan vatvotaan kysymystä, koska rahallinen sijoitus on alussa iso ja jos emme varmuudella voi ajatella pysyvämme täällä vähintään kolme vuotta ei meidän vain yksinkertaisesti kannata laittaa esikoista sinne. Mutta sitten taas esikoisen tämän hetkinen koulu on niin levoton ja luokkakoko on huiman iso että sekään ei tunnu hyvältä. Täällä muuten ranskakoulun saa aloittaa heti, kun lapsi ei enää käytä vaippoja.

    Kotiapuasia on kyllä niin kinkkinen. Monesti ikävöin täällä Kenian kodinhoitajaamme, hän oli varsinainen aarre. Talomme oli siellä myös niin iso, että siellä oli kaikille tarpeeksi tilaa. Nyt taas kodinhoitajamme persoona on niin iso, että emme oikein mahdu saman katon alle, mutta tykkään hänen tavastaan olla lasten kanssa. Mutta tiedän silti koko ajan, että jotain tälle hieman epämiellyttävälle tilanteelle tulisi tehdä. En vain tiedä että mitä ja miten. Olen ajatellut asian samoin kuin Kata, että kodinhoitaja hoitaa siivousta jne... ja me lapset, mutta kun ei oikein toimi. Sitten taas iskee huono omatunto siitä, että olen tyytymätön, kun tämähän on todella hieno asia, että voi saada apua kodin hoitamiseen. Neuvona antaisin, että alussa kannattaa jaksaa panostaa siihen, että löytää sen oikean ihmisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin sanoisin, että kannattaa yrittää heti alkuun raa'asti yrittää järjestää asiat itselle mahdollisimman parhainpäin. Reippaasti sanoa kaikille kotiapulaisehdokkaille, että ovat kokeella ja etsiä niin kauan, että löytyy omanhenkinen tyyppi tai muuten hyvä ja toimiva ratkaisu arjen hallitsemiseen. Mä olen tyytyväinen meidän arkeen tällaisenaan ja oikeastaan nautinkin siitä, että samaan aikaan on paljon tasapainoteltavaa - lapset, koirat, jne. Mutta nyt kun mulla on arjessa apuna tosi mukava ja luotettava autonkuljettaja ymmärrän myös kirkkaammin miten mainiota olisi jos kotiapulaisen kanssa olisi samanlainen yhteys. Teille toivottavasti löytyisi sellainen kodinhengetär tai kodinhenki josta on apua kaikissa arjen askareissa!

      Poista
    2. Jenniuu, kiva kuulla teidän kielipoliittisista pohdinnoista. Tutulta kuulostaa ja ne on kyllä kinkkisiä päätöksiä kun ei sitä tulevaisuutta osaa tai voi oikein kaikkinensa ennustaa. Ranskalaisia kouluja kyllä löytyy varmasti aika lailla kaikkialta jatkoakin ajatellen, myös Suomesta, mutta kyllä mua aina välillä mietityttää ja huvittaa sekin aspekti siinä, että kun eihän nämä meidän lapset ole mitenkään ranskalaisia/belgialaisia par excellence, niin miltä se niinkuin myöhemmin tuntuu esim heistä itsestään että olisi ranskalaisen systeemin silti käynyt läpi. Mutta kyllähän tällaisia lapsia on ollut ennenkin ja varmaan ihan hyvin toivottavasti pyyhkii. Ja sitten sekin että eivät nämä toisaalta ihan perussuomalaisiakaan lapsia ole, kun eivät sitä suomalaista systeemiä ole koskaan nähneetkään.

      Kiitos vinkistä oikean ihmisen löytämisessä panostamiseen. Sitä olen kyllä miettinyt just että parempi olisi heti etsiä niIn kauan että kolahtaa oikeille paikoilleen kaikki. Mullakin on Ugandasta hyvä kokemus ja Brysselistäkin yksi ihana vakkarilapsenvahti, joiden jälkeen tiedän mikä suunnilleen mahdollisesti toimii meillä.

      Tsemppiä teidän kotiaputilanteen ratkomiseen! Kyllä se on tärkeä juttu että se arki olisi kaikin puolin oman näköistä ja hyvän tuntuista.

      Poista
    3. Kata, aarghh miksi nämä sulle tarkoitetut kommentit nyt menee ihan miten sattuu, sorry! ^tuo siis Jenniuulle ja tähän hänelle kommentoimani alle sitten sinulle :)

      Mutta joo kiitos sinullekin vinkistä. Se on hyvä neuvo varmasti että jo alussa panostaa oikean ihmisen löytymiseen. Ja tuo just että reippaasti ja selkeästi sanoo että on kokeella. Niin tämän nykyisenkin ehdokkaan kanssa ollaan tehty, mutta silti jotenkin koen syyllisyyttä siitä että miten sanoa että kiitos mutta ei kiitos, jos ei niin hyvin muuten osu yksiin vaikka itse työssä ei mitään valittamista olekaan. Hienoa että olet tyytyväinen arkeen ja tasapainotteluun! Se on just se pääasia että siitä tulee kullekin oman näköinen ja hyvältä tuntuva ja toimiva.

      Poista
  6. Vanhakin oppi vihdoinkin miten tänne kirjaudutaan 😁 Ihana kuulla kuinka olette päässeet perille ja jo omaan kotiinkin, lapsi kouluun ja muutenkin aloittamaan tutustumisen uuteen elämään. Talviset terveiset Alppimaasta!

    VastaaPoista
  7. Jes kyllä vain kaikkea oppii, blogijuttujakin sun muuta :) Kiva että kirjauduit ja moikkasit! Täällä juu tutustutaan uuteen elämään ja välillä ihmetellään että mites siinä nyt näin kävikään että jaahas vai että Kairossa elellään :) Kiitos ja lämpimät terveiset teille sinne Alppimaahan!

    VastaaPoista
  8. Minuakin aina vähän nolottaa (miksi ihmeessä?), kun autokuski tarkkaan peruuttelee ja jarruttelee että saisi oven juuri jonkun portaan tai sisäänkäynnin kohdalle... tekisi mieli hihkaista, että EI SE NYT NIIN TARKKAA OLE, itse asiassa kävelen mielelläni 15 metriä, mutta sitten en jotenkin kehtaa tai osaa sanoa sitä sopivan rennosti, ja pelkään, että se paisuu isommaksi jutuksi ("mihin Senhora sitten haluaa, että pysähdytään?" - ja sitten löytäisin itseni jostain todella kaukaa, kun en kerran halunnut poistua autosta siinä missä kuskin käsityksen mukaan on helpointa?). Minullekin tulee aina se sama hassu kuninkaallis-olo, mutta siis... olen ajatellut, että ehdin sitten myöhemmin elämässäni juosta bussipysäkeille ja tarpoa loskassa Kassien kanssa, ja niinä hetkinä luultavasti muistelen tätä elämää, jossa kuski kurvasi tismalleen siihen mihin oli pyydety - ettei rouvan vain tarvitsisi ottaa yhtäkään ylimääräistä askelta... Heh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, joo juuri näin! Sama tuli mieleen mullakin kun kuski kaarsi viivana portin pieleen ettei minun vain tarvitsisi kävellä kahta metriä auton luokse. Ja sitten tuo että mitä minä toisaalta sieltä viittomaan että STOP!, Madame haluaa tulla kyytiin kahden metrin päästä eikä portin pielestä - että on sekin vähän kuninkaallista :D

      Kyllä juu kauppakasseja saa varmasti vielä kantaa itsekin ja ehkä julkisiakin liikennevälineitä pääsee vielä käyttämään.

      Poista
    2. Juu, saman minäkin yritän pitää mielessä. Ja sitten kaipaan tätä!
      Tänään toisaalta olin ihan täyttä päätä menossa väärään autoon, joten ehkä on ihan hyvä että kuski on tarkkana... Tulin kaupasta vieläpä kantaja perässäni, tietenkään en kantanut kolmea muovikassiani itse, ja kun kuski ei ollutkaan (ruuhkan takia) ihan oven edessä, lähdin ihan väärää autoa kohti. Kaikkia nauratti, kun kuski tuli huitoen ihan eri suunnasta: täällä, täällä... Minkäs teet, kun monet autot on kaukaa katsoen ihan samannäköisiä.

      Poista
    3. Heh juu hyvä että kuski on tarkkana! Siinäpä sitten olisikin ollut ihmettelemistä jos olisit väärästä autosta itsesi löytänyt :)

      Poista