keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Je suis sick of this shit


Je suis sick of this shit - harvinaisen hyvin sanottu. 

Henkilökohtainen taso Brysselin terrori-iskuissa on liian merkittävä melkein mitään sen järkevämpää sanoaksenikaan. Virkamieheni juuri työmatkaltaan Brysselistä palanneena. Facebook näyttämässä turvaan merkittyjä ihmisiä yhden toisensa jälkeen. Jokaisen kohdalla olisi yhtä hyvin voinut sattua toisenlaisen merkintä. Tutut ihmiset ja samat tutut loppuunkulutut kulmat, korttelit, metrot ja lentokentät.

Ystävän mies on töissä lentokentällä. Tekstaan hänelle: sano please että olette kunnossa. Helpotus kuin ilmapallosta pihalle päästetty ilma kun vastaus tulee ja se on kyllä. Se on kyllä siksi, että mies oli vasta matkalla töihin tavanomaista myöhemmin. 

Tekstaan toiselle. Miksi sen WhatsApp näyttää sen olleen paikalla viimeksi eilen. Sen työmatka kulkee Maalbekin kautta. Eiku ei, se olikin viime vuonna. Vastaa nyt! Sitten: "We are safe". Huh.

Sitten selaan nettiä päättömästi yhdeltä sivulta toiselle ymmärtämättä mistään mitään. Sitten minun pitää lähteä ennaltasovitulle lounaalle kahvilan leikkipaikalla tapaamani japanilaisen naisen kanssa. Hän puhuu puuta heinää suomalaisesta koulutussysteemistä, eikä osaa kunnolla englantia. Sanon: anteeksi, ajatukseni ovat muualla, siellä kaupungissa josta vastikään muutimme ja jossa on juuri tapahtunut terrori-isku. "Oh really? In Japan we don't have them" hän sanoo ja jatkaa muumeista ja kouluista. Tekee mieli juosta saman tien karkuun ja paiskata ovi kiinni perässä. 

Pääsen vihdoin pois ja menen takaisin siihen kotiin, joka ei tunnu kodilta ja sitten tulevat kyyneleet. Viha, raivo, lannistuminen ja suru. Ja koti-ikävä siihen eriskummalliseen kauniiseen kaupunkiin, johon minulla on viha-rakkaussuhde ja jota tällä hetkellä suren ja kaipaan niin että ärsyttää ja surettaa samaan aikaan. Paska maailma.

14 kommenttia:

  1. Tilanne on ihan kamala, ei ole oikein muuta mita voi sanoa. Olin fillaroinut juuri tanaan kurssille kun mies soitti etta nyt on rajahtanyt Brysselissa, oli vaikea taas tarttua kurssin juttuihin. Tsemppia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, tilanne on ihan kamala. Ei tiedä mitä voi enää sanoa tai ajatella. Koko päivä mennyt mullakin siinä, etten ole osannut mihinkään tarttua. Tsemppiä teillekin!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Niin :( Eihän tämä yllättänyt, mutta järkyttää silti yhh.

      Poista
  3. Ihan hulluksi on mennyt :(!!!! Ei tähän oikein osaa muuta sanoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulaa hulluutta on, muuta ei osaa sanoa. Ystävät luovuttamassa verta sairaaloissa :((

      Poista
  4. Je suis sick of this shit. Todellakin. Minä ihmettelin aamulla puhelimen näyttöä, joka oli täynnä fb:n turvassa merkintöjä. Perheen muut läheiset näkyivät muttei pikkuveli. Ihmetystä, että mikä ihmeen turvassa merkintä. Aamusähläys pienten kanssa. Kunnes oli aikaa lukea enemmän. itku on hyvästä surun ja epätoivon hetkellä. Hirmuisesti tsemppiä teille, tuntuu tapahtuvan paljon yhdellä kertaa kannettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin teilläkin ihmisiä siellä äääh. Onneksi ei sitä pahinta tarvitse kantaa! Nämä tuntuu lippaavan nyt sen verran läheltä ja koko ajan kiihtyvää tahdissa että on ihan ymmällään ja surettaa :(

      Poista
  5. Niin väsynyt tähän kaikkeen. Kyllä.

    Meidät saavutti uutinen lomalla sen verran myöhään, ettei onneksi pitkään ehditty huolehtia läheisistä. Kaikki näyttävät olevan kunnossa. Bryssel on meidänkin entinen kotikaupunki, sisaren perhe asuu siellä, samoin kuin monet ystävät. Lentokenttä on tuttuakin tutumpi, niin myös totta kai metro ja nuo nurkat muutenkin.

    On jotenkin epäuskoinen olo, mutta toisaalta ei sitten kuitenkaan. Iskut itsessään eivät kai enää koskaan pääse minua ihan täysin yllättämään mutta se kuitenkin joka kerta hämmästyttää, että me tosiaan elämme tällaisessa maailmassa missä tällaista tapahtuu yhtenään milloin missäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja teilläkin kaikki ihmiset ja tuttu paikka :( Ei nämä yllätä, mutta tämä tämänkertainen masentaa erityisesti. Metro erityisesti jokapäiväisyytensä takia ja kun on sama kellonaika ja metro jonka mies on ottanut viimeiset kolme vuotta ihan vastikään ja tietysti monet tutut edelleen.. Ja se maailman tila ja tola. Niin surkeaa.

      Poista
  6. Je le suis aussi! Minuakin suretti Brysselin puolesta, kaupungin, josta on monia hyviä muistoja. Ja huoletti tuttujen ihmisten puolesta. Tuntui hyvin epätodelliselta! Monilla oli ehkä tänä aamuna tunne, että voi kun eilinen olisikin ollut painajaisuni. Ikävä kyllä ei ollut! Monilta vuosilta tuttu lentokenttähallikin oli kuin sotatanner. Kyllä siinä keskittymiskyky meni ja päivä meni nieleskellessä ja ihmetellessä voimattoman raivon vallassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Monelle meistä tämä Brysselin isku liippasi varmasti kaikkein lähimpää. Lentokenttä ja metro elävänä mielessä. Meidän yksi tuttu oli kummassakin kohteessa vain tuntia aiemmin. Surettavaa.

      Poista