torstai 17. maaliskuuta 2016

Muuttomiehiä, sokeria ja titteleitä

Muuttokuorma tuli kuin tulikin vihdoinkin ja ajallaan ja huonekalutkin ovat löytäneet jotakuinkin paikkansa. Irtaimisto on vielä pitkälti pahvilaatikoissaan, mutta syksyisen KonMarisointini tuottaman tuloksen ansiosta se ei onneksi tunnu hallitsemattomalta määrältä tavaraa.  Saan toivottavasti tehtyä laatikoiden purkamisen ennen pitkää ja kotiapulaisen kanssa paremmin kuin muuttomiesten.

Muuttomiehet olivat tehokkaita, eikä työlle varattua kahta päivää tarvittu. Homma oli hoidettu yhdessä päivässä, jonka perusteella opin egyptiläisten kahvitaukokulttuurista sen verran, että he juovat silloin teetä ja juovat sen sokerilla. Puoli kuppia sokeria ja puoli kuppia teetä.

Myös sen olen havainnut, että egyptiläinen kulttuuri lienee varsin hierarkinen. Muuttomiehillä oli työnjohtaja, joka hoiti paperiasiat ja joka antoi käskyjä alaisilleen, jotka kuuliaisesti ja pomoaan kunnioittaen hoitivat tavaroiden nostelun ja kokoamisen.

Yläkerrassamme asuvaa vuokraisäntäämme puhutellaan nimikkeellä "Doctor" ja pitkään luulin häntä itsestäänselvästi lääkäriksi. Eteläkorealainen naapurimme ei kuitenkaan ollut kuullutkaan, että hän edustaisi kyseistä ammattikuntaa. Ihmettelin aikani tätä ja ihmettelen edelleenkin kehtaamatta tietenkään kysyä vuokraisännältä onko vai eikö hän ole lääkäri.

Ilmeisesti Egyptissä on kuitenkin normaalia puhutella ihmisiä heidän edustamansa ammattikunnan mukaan. Tämän tuntuman perustan muun muassa havaintooni erään asuintalon parkkipaikoista, jotka on merkitty sen omistajan ammatin ja nimen mukaan: Architect/Mohammed, Doctor/Ahmed, Lawyer/Nasser jne.

Myös yhdestä Facebookin expat-ryhmästä sain käsityksen egyptiläisten mieltymyksestä erilaisiin titteleihin heitä puhuteltaessa. Keskustelun avaaja kyseli millä nimikkeellä hänen pitäisi sähköpostissaan kutsua kotinsa korjaustöitä suunnittelevaa ihmistä ja häntä suositeltiin aloittamaan se mitenkäs muutoin kuin puhuttelulla "Dear Engineer Mohammed". 

Itse päättelin, että muuttomiehiä lienee ainakin paremman puutteessa sopivaa puhutella nimikkeellä "Sir". Minua itseäni puhutellaan tietysti minäpäs muuna kuin "Madam'ina", joka nyt ei tunnu mitenkään erikoiselta ranskankielisen Brysselinkään jälkeen, jossa luonnollisesti naisia puhutellaan ihan yleisessä puhekielessä "Madame'na". (Paitsi joskus erittäin harvoin mutta kuitenkin hämmästyksekseni muutamana kertana "Mademoiselle'na", josta en osannut päättää oliko se tarkoitettu loukkaukseksi vai kehuksi).

"Madam" on itse asiassa minusta ihan kiva puhuttelumuoto, vaikka sen ylenpalttinen viljely voikin tuntua liioittelulta. Josta nykyinen kotiapulainen on ilmeisesti eri mieltä. Mutta on se omiin korviini luontevampi kuin edellisen kotiapulaisen tapa puhutella minua "Mummy'na". Siis äitinä. "Mihin laitan nämä, äiti?" kuulosti merkilliseltä itseäni parikymmentä vuotta vanhemman äiti-ihmisen suusta kuultuna, jopa tällaisen itseoppineen neofamilialistin (not!) korviin. 


22 kommenttia:

  1. Mummy, toden totta! Täällä kuulee hauskoja puhutteluja. Mieheni on usein "Chief" tai "Boss", mikä naurattaa meitä, yleisimmin kuitenkin portugaliksi "Patrao", mikä on normaali puhuttelu. Amerikkalaisen koulun lapset sanovat hänelle kohteliaasti "Sir" ja minulle "Ma´am". Minä olen usein Senhora, Dona tai Madam, mutta autokuski sanoo Miss. Eniten hämää kuitenkin täkäläinen tapa puhutella kolmannessa persoonassa. Portugalin kielessä, jos olet oikein kohtelias, puhuttelet toista niin. Me suomalaisethan taas emme ole enää lainkaan tottuneet tällaiseen "ottaako Lotta kahvia", puhumattakaan siitä että sanottaisiin "ottaako Lotta-neiti kahvia"... Aluksi en siis aina tajunnutkaan, kun kieliopinnot eivät olleet vielä vauhdissa, että joku puhutteli minua, jos hän käytti pelkkää "Senhora"-sanaa eikä nimeäni. Saatoin katsoa taakseni, että missä se Senhora on josta puhutaan? Kesti siis aikansa tajuta tämä kolmannen persoonan erittäin kohtelias puhuttelu, tajuta että olen itse sen kohde, ja tottua siihen. Moni siirtää tämän puhuttelutyylin englantiinkin, mutta paremmin englantia osaavat käyttävät you-muotoa. Sukunimet ovat täällä hankalia, joten useimmiten Senhoran lisänä käytetään vain etunimeä ja se toisaalta tekee muodollisesta puhuttelusta vähän rennompaa. Etunimikäytäntö, joka on todella yleinen, lääkärissäkin kailotetaanvain Senhora/Dona Lottaa, on minusta kiva. Ihmiset eivät tunnu niin etäisiltä, kun he esiintyvät muilla kuin sukunimillään.
    Hyvää muuttoruljanssia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua naurattaa ihan hirveästi toi "Ottaako Lotta-neiti kahvia?" :D Joo, ei toden totta enää tuollaisia kysymyksiä ainakaan suomeksi kuule. Mielenkiintoista, että portugalin kielessä on siis tuo "hän"-muodossa puhuttelu!

      Totta, joskus saattaa mennä ohi, että madam(e)/senhora jne on suunnattu itselle, vaikka nyttemmin taidan olla niin tottunut, että saatan kääntää pään jos kuulen madamettelua ilman että se olisi minulle suunnattua. Sama muuten joskus Suomessa jos kuulee "äiti" sitä ja tätä lapsen suusta kun yleensä sitä sanaa en muilta kuin omalta lapselta kuule.

      Tänään muuten kuulin ekaa kertaa mua puhuteltavan miehen etunimen mukaan eli esim "Rouva Matti (Meikäläinen)" ja silloin en enää meinannut tietää mikä ismi minussa nosti päätään :) Kiitos muuttoruljanssitoivotuksista!

      Poista
    2. Rouva Matti Meikäläinen, voi hyvänen aika! Voit arvata, että asioiden hoito syys-lokakuussa oli takkuista, kun en ollenkaan käsittänyt, kuka on tämä ulkopuolinen, näkymätön Senhora, jonka pitäisi tulla tekemään näitä ja näitä asioita ja jonka mielipidettä kysytään tämän tästä :-) Aiheutin monia kiusallisia tilanteita, kun en älynnyt vastata ja reagoida. Kolmas persoona elää ja voi hyvin!

      Poista
    3. Heh, voin hyvin kuvitella itseni odottelemaan, että koskakohan se Senhora mahtaa ilmaantua :)

      Poista
    4. Hehee, varsin mystinen Senhora, joka vielä kehtaa odotuttaa itseään! :D

      Poista
  2. Minäkin olen kotiapulaiselle madam; autonkuljettaja taitaa välttää kutsumasta minua suoraan miksikään mutta muille hän puhuu minusta madamena tai miss Katana. Tekisi mieli sanoa molemmille, että ihan vain Kata kyllä riittää, mutta luulen, että se olisi itse asiassa heille vaivaannuttavaa - muut ympärillä saattaisivat pitää sellaista tuttavallisuutta merkkinä kunnioituksen puutteesta - ja toisaalta ei tietenkään mitenkään itsessään muuttaisi juuri mitään. Täkäläinen todellisuus on vahvasti jakautunut vaikka minä tekisin mitä. On tosi tökeröä sekin, että itse kutsun kotiapulaista ja autonkuljettajaa vain etunimellä, mutta siihenkään ei tunnu olevan mitään hyvää ratkaisua.

    Belizessäkin olin miss Kata mutta se ei samalla tapaa vaivannut koska käytännössä siellä ei kuitenkaan ollut samanlaista muuria minun ja esimerkiksi kotiapulaisen välillä.

    Mutta asiasta toiseen, tuo sokerijuttu nauratti! Täällä on nimittäin ihan sama meno kahvin suhteen paitsi että sokerin lisäksi kuppiin kasataan myös vuori maitojauhetta.

    Onpa hienoa, että teidän kontti vihdoin saapuu ja tavarat alkavat löytää paikkansa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä olin ihan ihmeissäni, että kuinka paljon he sitä sokeria haluavat kuppeihinsa kun sitä teetä siinä tarjoilin ja odotin merkkiä että voin lopettaa sokerin lusikoimisen kuppiin. Sitten annoin kyllä toki heidän ihan itse annostella sokerinsa ja silloin todella puoli kuppia täyttyi! Vai maitojauhetta suositaan siellä samoissa mitoissa - makuasiat, makuasiat.. :)

      Joo, mä luulen kanssa että se olisi heille vaivaannuttavaa olla puhuttelematta ilman sitä madamia, vaikka mullakaan ei mitään sitä vastaan todellakaan olisi. Etunimellä mäkin heitä sitten vuorostani puhuttelen ja yritän viljellä pleasea ja thank you'ta sitten että nyt ei ainakaan niiden puutteesta ihan mikään liian madamemainen vaikutelma tulisi.

      On joo tosi kiva, että kontti vihdoinkin tuli. Taas tuntuu askeleen verran normaalimmalta :)

      Poista
  3. Anopillani oli vuosien mittaan useempikin filippiinilainen hoitaja kotonaan, ja he kaikki puhuttelivat anoppia aidiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllä se varmaan ihan normaali puhuttelumuoto on ja monessahan kulttuurissa kai pelkästään se, että on äiti on tietty asema kun taas meille se on varmaan vain sukulaisuussuhdetta ilmaiseva sana. Ja varmasti kotiapulaiset itse juuri pitävät sitä kunnioittavana tapana puhutella. Hassun kuuloista vaan tottumattomalle!

      Poista
    2. Hei, tähän on pakko vielä kommentoida, että unohdin yhden asian: myös täällä käytetään tuota äiti-nimitystä vähän vanhemmista, kunnioitettavaan ikään ehtineistä naisista - siis myös minusta. En vain aina tunnista sitä, enkä etenkään alussa tunnistanut. Pari kertaa kadulla joku yritti puhutella minua, enkä tajunnut, kun he huutelivat "äiti, äiti" (mae). Kerran sitten joku kielitaitoisempi valisti minua, että tuo äitihuutelu on sitten tarkoitettu sinulle, ja on ilman muuta sekin hyvin kohtelias puhuttelu. Edelleenkin se on hyvin hämmentävää. - Minustakin apulaisten ja muiden pitää saada käyttää juuri sitä muotoa mikä on heille luontevaa. Se kuuluu heillä hyviin tapoihin. Suomen kieli taas on aika hassu siitä, että siitä puuttuvat lähes kaikki ystävälliset, neutraalit puhuttelusanat tai niitä käytetään hyvin vähän. Siksi varmastikin kaikki nuo puhuttelusanat kuulostavat memidän korvissamme oudoilta. Vaikkapa ranskalaiseen madame-, monsieur-puhutteluun tai englantilaiseen sir-, madam-muotoihin tottuneille ne eivät ole yhtään niin outoja, vaan aivan itsestäänselvyys.

      Poista
    3. Joo näin just. On itsestäänselvyys madamet ja monsieurit ranskankielisissä kulttuureissa ja annas olla jos et niitä tai s'il vous plaita sun muita ymmärrä käyttää!

      Suomen kieli on tosiaan hassu siinä mielessä että sellaisia sanoja ei niin ole. Kiitosta sitten varmaan käytetään siinä missä esim englanniksi sanottaisiin please: "yksi kuppi kahvia, kiitos" jne.

      Portugalia mä en osaa yhtään ja on mielenkiintoista kuulla mitä kaikkea siihen kieleen siellä kuuluu. Varmaan on hämmentävää kuulla äitiäitiä kadulla ventovierailta! Muistaakseni Ugandassa oli tätä että he alkoivat kutsua naista "mama + ensimmäisen lapsen etunimi" hänen tultua äidiksi, minuakin (ainakin leikkimielellä) ja se oli musta ihan söpöä.

      Poista
    4. Se onkin sitten varmaan afrikkalainen tapa, jotenkin en usko, että Lissabonissa naisia puhutellaan kadulla äideiksi. Tuntuisi loogiselta, että tuo äiti-puhuttelu kuuluu nimenomaan Mosambikin portugaliin. Minustakin se on söpöä! Ja niin siis tehdään vaikka lasta ei näkyisi mailla halmeilla, mutta naisen olemuksesta voi muutoin päätellä äitiyden... Myös miehiä voidaan nimittää isiksi.

      Poista
    5. Joo luulisi että Lissabonissa ei äitiä kuule samassa tarkoituksessa! Ihan mielenkiintoista mitä nämä kaikki puhuttelut kertovat eri kulttuureista.

      Poista
  4. Tervehdys Suomesta taas! Kirjoittelin joku aika sitten kommenttia sun kptiapulaispohdintaan siivoojan palkkaaminen näkökulmasta. Tähän nimittely-kysymykseen törmäsin yhden englantia puhuneen siivoojan kanssa. Hän nimittäin kutsui minua "ma'am" (Madame?) "Yes ma'am" reilu kolmekymppiselle suomalaiselle sanottuna (joka vielä poti samalla sitä vaivaannusta miten kehtaa antaa vieraan ihmisen siivota omia sotkujaan) oli hiukan hämmentävä kokemus! -kiva että olette saaneet omat tavarat, nyt alkaa varmasti tuntua enemmän kodilta! Terv. M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi M! Joo, mä taas jäin sun kommentin myötä miettimään miltä nämä siivoojat ja heidän puhuttelunsa musta mahtaisivat siellä Suomessa tuntua ja kyllä voin kuvitella että ihan hämmentävältä! Täällä muilla mailla tosiaan on tullut heidän puhutteluihinsakin totuteltua, mutta kyllä mä esim siihen kiinnitän huomiota kun se "yes madam" tulee joka ikisen repliikin yhteydessä niin,että miettii että ei nyt tarvitsisi!

      Mutta ehkä sille teidänkin siivoojalle se on hänelle itselleen luontevaa ja kohteliasta ja voisi olla hälle itselleen vaivaannuttavaa jos hän niin ei sanoisi. Omien sotkujen siivotuttamisessa kehtaamisessa mulla on harjoitus ja tottuminen auttanut ja hienoahan se on että voi saada apua.

      Joo on kyllä kiva saada omat huonekalut ja tavarat. Ja lapset on onnellisia leluistaan!

      Poista
  5. Onhan se oikeasti luksusta että voi palkata siivoojan. Ja apu edes siinä muodossa on kyllä tarpeen kun kaksin pyöritetään pikkulapsiarkea neljän maksun kanssa (isovanhemmat ym asuu toisella laidalla maata). Kiva kun jaksat kirjoittaa blogia, sun ja Katan ja muutaman muun ulkosuomalaisbloggaajan seuraaminen on mukavia kurkistuksia toisiin todellisuuksiin kurahousuarjen keskeltä! M :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muksun eikä maksun, oi oikolukuohjelmia!

      Poista
    2. On se luksusta ja kannattaahan sitä apua ottaa vastaan kun on mahdollisuus!Kiva jos tykkäät seurata blogia. Kurahousuarkeen vaan terveisiä täältä aavikko-olosuhteista

      Poista
  6. Olipa hauska kirjoitus! Ranskassa tietty minua kutsutaan madameksi, joskus jopa madame +miehen nimeksi, mikä on ihan kamalaa musta. Meilläkin käy siivooja, hän kutsuu myös madameksi mutta niin minäkin häntä :) Sitten mä mietin tuota kolmatta sijamuotoa myös - vaikkei se nyt tähän kuulu niin omassa elämässä se on vähän jäänyt lasten kanssa päälle. "Äiti tekee nyt sitä ja äiti on nyt vähän väsynyt", sönkötän, vaikka lapset ovat jo kyllin isoja kuuntelemaan ihan normaaliakin puhetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ranskaksi madame on kiva ja kätevä kun se toimii kaikkiin suuntiin. Mutta munkin mielestä oli ihan kamalaa tulla kutsutuksi madam + miehen nimeksi!

      Musta se kuulosti aikoinaan ihan hassulta kun puhui sitä äiti tekee sitä ja tätää ja silti se jotenkin vaan tuli ulos niin, eikä niin että "minä" teen sitä ja tätä. Nyt en varmaan edes aina kiinnitä huomiota missä persoonassa puhun lapsille :)

      Ranskaksi mä en ikinä muuten oikein kunnolla ole oppinut, että ketä ja missä vaiheessa voi kutsua vous sijaan tu-muodossa!

      Poista
  7. Sama hierarkia näkyy täälläkin; on aika mielenkiintoista, että täällä jo pienten lasten tulee kutsua ranskanopettajaa "madameksi", kun taas minä kutsuin ammattikorkeassa opettajaani etunimeltä. Edes sukulaisia lapset eivät saisi kutsua pelkällä etunimellä, vaan naispuolisia sukulaisia tulisi kutsua nimellä "tata", joka vastaa Suomen tätiä. Suomessa taas tällaisesta tädittelystä ei oikein pidetä.

    VastaaPoista
  8. Joo sanopa muuta! Meidän 4v tytön koulussa opettaja pitää aamuisin nimenhuudon, johon 4-vuotiaiden pitää vastata "presente, maitresse" ja muuten kutsua häntä madame + etunimi. Totta että suoraan tätinä puhuttelu ei suomeksi luonnistu, vaikka silti kumma kyllä usein kai lapsille puhutaan tuntemattomista naisista juuri täteinä! Ilmeisesti siellä ja ehkä täällä siis myös nämä tädit ja äidit ja madamet ilmaisevat kunnioitusta.

    VastaaPoista