tiistai 12. huhtikuuta 2016

Sopeutumista siellä täällä

Muutosta Kairoon on nyt kulunut kolmisen kuukautta ja vaikka alun perin ajattelin, että ainakaan ennen puolivuotispykälää en sanoisi sopeutumisesta mitään, niin jotenkin mieli silti pyrkii sitä puimaan. 

Kolmesta viimeisimmästä muutosta, joihin lukeutuvat muutot Ugandaan, Belgiaan ja Egyptiin, toistaiseksi helpoin on ollut tämä viimeisin, vaikka en tietenkään missään nimessä voi sanoa tänne olevani tässä vaiheessa mitenkään täysin sopeutunut. 

Tähän Egyptin muuttoon helpottavia syitä ja taustoja ajattelen olevan monenlaisia. Yksi on se, että pyrin monella tavalla henkisesti valmistautumaan tähän viimeisimpään muuttoon huolella ja käymään sen nostattamia ajatuksia ja tunnetiloja läpi ajatuksella. 

Toinen syy on varmaankin se, että koska tämä ei ollut ensimmäinen maiden ja mannerten rajojen yli kulkeva muuttomme,  niin minulla oli jo kokemusta ja aavistusta siitä mitä kaikkea siihen liittyy, jolloin mitään niin kovin ennenkuulumatonta - lukuunottamatta tietysti ja yhtään väheksymättä lapsen sopeutumiseen liittyviä asioita - ei ole toistaiseksi tullut vastaan.

Kolmas ja merkittävin syy on varmaankin se, että muutoista ylivoimaisesti haastavin ja sopeutumismielessä voimakkain henkilökohtainen Siperiani eli Brysselin muutto ja kokemukset ovat olleet tässä alla. Ne ovat toimineet pohjana sille seilaavalle jalustalle, jolla nyt seison tukevammin ja vähän ympäristöstä riippumatta. 

Toiset ovat olleet yllättyneitä siitä, että olen kokenut muuton ja ensimmäisen vuoden juuri Brysselin kohdalla vaikeana ja kirkkaasti Ugandan ja sanoisin Egyptinkin kokemuksia haastavimpina. Tähänkin liittyviä tekijöitä on varmaan monenlaisia. Ugandaan meneminen oli jännittävää, mutta jotain jonka halusin innolla ja mielenkiinnolla kokea. Pidin ja pidän edelleen elämässäni sitä mahdollisuutta ainutlaatuisena ja arvokkaana ja itseäni onnekkaana, että minulla on ollut mahdollisuus nähdä ja kokea maailmasta sellainenkin kolkka. 

Ugandan ajassa merkittävää oli se, että tulin silloin myös äidiksi ja se, että olin silloin työperäisesti sinne päätyneen henkilön puoliso ei ollut siellä siinä vaiheessa mitenkään niin ihmeellistä. Sain siellä myös tehdä omaan tahtiini itseäni kiinnostavia ja inspiroivia juttuja ja opiskellakin, sittemmin tosin lähinnä mönkään menneitä asioita mutta kuitenkin.

Brysselissä sen sijaan saman asetelman koin tekevän minusta lähestulkoon avaruusolion ja se yhdistettynä ilmapiiriin, jossa yleisesti hoidetaan pikemminkin komissaarin salkkuja kuin lapsia, jäi työmielessä hapuileva ja vain pientä piperrystä aikaansaava tyyppi vähän oudoksi linnuksi. Alun yksinäisyyden ja eristäytyneisyyden kokemukset ja yleinen hukassa oleminen veivät valon maailmasta, joka onneksi sittemmin tosin muuttui niin, että nykyisin esimerkiksi tämä oma eriskummallinen kuplani taitaa olla niin tuttu, että ympäristön vaihdoksesta huolimatta kaikilta sen vakavammilta angsteilta olen sen sisällä kelluessani tähän mennessä välttynyt, inshallah.

Kaipaan ajoittain Brysseliin enemmän ja ajoittain vähemmän ja toisinaan mieleni vaeltaa kaihoisana muistelemaan sitä aikaa ja ympäristöä ja kaikkea sitä hyvää mikä sinne liittyy. Pidän Brysseliä mielessäni tukikohtana, jota kohti toivon polkumme ennemmin tai myöhemmin kulkevan ja illuusiota tai ei, jostain syystä se rauhoittaa minua ilman että se tarkoittaisi sitä, että en onnistuisi elämään tässä ja nyt täällä Kairossa. 

Ja Kairosta onnistun joskus enemmän ja joskus vähän vähemmän ajattelemaan, että mikä mieletön tilaisuus minulle on tässäkin tarjottu, että saan tällaisenkin elämänkokemuksen! Tästä olen tyytyväinen ja tältä pykälältä katsottuna katselen nyt maailmaani, jossa tällä hetkellä on sekä valoa että hämärää, niinkuin elämään kuuluu. Mutta ei pimeää ja siitä olen kiitollinen. Lisättäköön tähän vielä pari puuta koputtavaa disclaimeria, inshallah, ja palataan asiaan ja yksityiskohtiin jossain vaiheessa taas vaikka uudestaan.

4 kommenttia:

  1. Uuh, voin kuvitella vaan miten vaikeaa Brysseliin sopeutuminen on ollut, jos joka puolella ihmiset vain luovat uraa työelämässä, elävät siitä ja sille. Itselleni on ehdottomasti ollut tämä Panama haastavin vaikka Suomeen paluukin otti koville. Mutta näin reilun puolen vuoden jälkeen alkaa olla jo jokseenkin arkinen olo, siinä peruselämässä ei tule enää päivittäin yllätyksiä ja uusia asioita. Edelleen kyllä odotan sitä kulttuurishokin ekaa vaihetta, kun kaikki on vaan ihanaa! Hyviä vointeja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe se eka vaihe joo! Mä en tiedä voiko se oikeasti esiintyä jonain staattisena tilana mutta kuulostaa kivalta! Mulle on kyllä tutumpaa vaihtelevat vaiheet ja tilat.

      Jänniä nämä sopeutumiset kun ei ne välttämättä mene niin loogisesti. Tosta kuulee puhuttavan tosta käänteisestä kulttuurishokista kotimaahan palatessa. Meillä se ei käytännössä ole lähitulevaisuutta ainakaan mutta uskon että siinäkin voi kaikenlaista olla joka ottaisi koville. Aivan mahtavaa jos haastavan alun jälkeen on alkanut Panamassa arkinen valo paistaa! Sitä lisää ja hyviä vointeja sinne myös!

      Poista
  2. Hienoa, että sinne on ollut lopulta melko kevyttä sopeutua! Mulle oli Sudaniin muutto ehdottomasti tähän asti vaikein, mutta toisaalta sitten kaikessa kauheudessaan myös antoisa. Vaikeuksien kautta voittoon vai miten se meni :) Khartum taitaa olla mun Brysselini siinä mielessä, että mulle tuli oikeastaan vasta täällä vastaan tuo, etten kuulu joukkoon kun en painele eteenpäin uraputkessa vaan edustan ihan toisenlaisia arvoja.

    On ollut jännä omalla kohdalla huomata kuinka yhtäältä jokainen muutto tulee edellisten päälle sillä tavalla, että sitä tietää vanhasta muistista varautua jos johonkin, mutta että toisaalta muuttuvat elämäntilanteet ja jokaisen maan erityisolosuhteet saattavat kuitenkin sekoittaa yllättäen pakan pahastikin. Olen tosi kiitollinen siitä, että elämä täällä on vaikean alun jälkeen tasoittunut. En tämän viimeisimmän muuton pohjalta yhtään tiedä mitä seuraavasta muutosta odottaa tai miten siihen edes valmistautua... Toivon vain, että se on toistaiseksi jossain hyvin kaukana tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kata, juSt noin: vaikeuksien kautta voittoon! :) Se just että vaikkei siinä rämpimisvaiheessa todellakaan siltä tunnu että siinä olisi jotain antoisaa, niin se on hienoa miten jälkeen päin sen annin osaa nähdä. Ja olla kiitollinen tasaisemmasta tantereesta!

      Joo, pakka saattaa sekottua vaikka kokemusta muutoista olisikin..että tavallaan se on yllätys miten mikäkin muutto tai sopeutuminen menee! Toivottavasti ei ihan heti tarvitse sitä teidän tosiaan miettiä ja toivottasti voitte nyt vaan nauttia siitä tasaisemmasta elosta ja olosta :)

      Poista