tiistai 21. kesäkuuta 2016

Viisumisaaga

Jokin aika sitten hoidin kotiapulaisen viisumiin liittyviä paperiasioita ja ajattelin, että välillä sitä kyllä joutuu tilanteisiin, joissa joutuu puremaan hammasta kerran jos toisenkin. Paperiasioiden hoito vieraiden maiden viranomaisten kanssa on asia, joka ei ehkä koskaan petä tässä suhteessa. Belgia ei totisesti ole kunnostautunut byrokratian sujuvien rattaiden osalta, mutta arvata saattaa, että myös Egypti painii omassa sarjassaan.

Ensin itse viisumin myöntämiseen liittyvään paperisotaan oli mennyt yksi ikä ja terveys. Sitten kotiapulaisen paperiasioista vastaava taho hävitti viisumiin liittyvän faxin siitä syystä, että toinen taho jonka olisi se pitänyt vastaanottaa ei käytä faxia. Sähköposti kuulemma ei ollut tullut kyseeseen, vaan paperi oli mahdollista lähettää vain ja ainoastaan faxilla. Etsimme tositetta lähetetystä faxista käyden läpi kaikki kyseisenä päivänä kyseessä olevasta toimistosta lähetetyt faxit sillä tuloksella, että annetulla viitenumerolla vihdoin ja viimein kuin ihmeen kaupalla löytynyt faxi oli väärä ja se oli muutenkin lähetetty Tunisiaan.

Asiasta vastaavilta virkailijoilta oli jäänyt mainitsematta, että itse asiassa etsitty faxi oli lähetetty aivan toiseen paikkaan kuin sinne minne sen oli alun perin sanottu menneen ja josta sitä oli kissojen ja koirien kanssa etsitty. Että itse asiassa faxi löytyisi lentokentällä sijaitsevasta toimistosta.

Oh well, never mind. Ei muuta kuin lentokentälle arabian kielinen viitenumerolappu kädessä tiedustelemaan faxin kohtalosta.

- "Mistähän löydän tämän ja tämän toimiston, sir?"

- "No English, sorry."

Eipä se mitään. Osaan taksisanaston ansiosta suunnistaa perille arabiaksikin: alatul, yimiin, shimaal, shukran. Suoraan, oikealle, vasemmalle, kiitos. Oikea toimisto löytyi - hämärä ja suttuinen parhaat päivänsä nähnyt asiointitiski sokkeloisten hämärien käytävien päässä. Tiskin takana noin seitsemänkymppinen mustaan pitkään hijabiin pukeutunut rouva sekä keski-ikäinen keskivartalolihava poliisi valkoisessa univormussaan ja mustassa baskerissaan.

-"Salaam aleikum, tarvitsisin kopion teille lähetetystä faxista viitenumerolla 554310".

- "Madam, me voimme ainoastaan vastaanottaa faxeja, emme kopioida niitä. Mister Ali toimistossa numero 331 auttaa teitä asiassanne eteenpäin. Kävelkää alatul, shimaal, yimiin ja alatul."

Matkalla toimistoon numero 331 päättelen arabian kielen kuullunymmärtämiseni pettäneen, sillä löydän itseni hämärän käytävän perällä olevasta hämärästä toimistohuoneesta, joka on täynnä hämäräperäiseltä vaikuttavia miehiä pöytiensä takana. Mieleeni muistuu Facebookin Expat-ryhmän tarina lentokentän rajavalvonnan kuulusteluhuoneista, joista kertoja oli käännytetty takaisin kotimaahansa kyseenalaisissa olosuhteissa odottelun jälkeen hämärän peittoon jääneiden syiden vuoksi.

-Epäluuloinen kysymys: "Madam, why here?"

- Epävarma vastaus: "Yritän vain löytää Mister Alia. Tiedättekö onko hänen toimistonsa lähellä?"

- "Arabic?."

- "No Arabic, sorry."

Näppäilen autonkuljettajan numeron ja alan huolestua. Häntä ei päästetty sisälle lentokentälle ilman asiaa. Ojennan puhelimen epäluuloiselle virkailijalle. Odotan kunnes huomaan, että autonkuljettajani Nasser ilmestyykin paikan päälle. "Miten pääsit sisälle?", kysyn. "Olit päätynyt lentokentän sisäänkäynnin turvatarkastuksesta vastaavien turvamiesten esimiehen konttoriin ja hänen käskystään turvatarkastajat päästivät minut läpi hakemaan eksyneen ulkomaalaisen", Nasser selittää.

Viimein oikea toimisto ja oikea Mister Ali löytyy. "Ramadan kareem, Mister Ali!" Hän on ystävällinen ja avulias ja hoitaa paperiasiat kuntoon, uskomatonta kyllä. Vähemmän yllättävää on se, että olen alkanut väsyä täkäläiseen todellisuuteen. Liekö jokin kulttuurishokin ärsyyntymisvaihe päällä, mutta on ollut vaikea suhtautua moniin asioihin.

Väsymystä ei ole ainakaan helpottanut se, että olen nyt ollut lasten kanssa yksin viikon verran ja niin minä kuin lapset olemme olleet kipeitä ja ravanneet lääkärissä peräjälkeen. Ensi viikolla alkava loma ja maisemanvaihdos tulevat tarpeeseen.

Toivotan kaikille matkassani mukana olleille hienoa ja valoisaa kesää!

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Kohelluksesta sellaiseen asiaan kuin naisten ympärileikkaus

Mielessä kohisee sitä ja tätä, mutta ei oikein mitään selkeäksi kokonaisuudeksi päätyvää. Arkikin jotenkin vähän kohellusta, eikä aikaa tunnu löytyvän blogin kirjoittamiselle ja nettiyhteyskin on koko ajan poikki. En ole kummankaan lapsen kohdalla kokenut vauvavuotta niin raskaana tai rankkana. Sen sijaan tämä 1-2 ikävuoden välisen ajan koin niin ensimmäisellä kuin nyt näköjään toisellakin kerralla olevan juuri sitä. Lapsi ei ole enää vauva, joka roikkuu mukana, vaan tahtova ja kävelevä koko ajan joko perässä juoksemista tai kantamista vaativa ja ennen kaikkea nukkumaton etten sanoisi pikku pirulainen. Ei tietenkään ainoastaan ja koko ajan sitä, vaan myös maailman valloittavin ja hellyttävin tapaus, mutta uupumusta tuottava sellainen, varsinkin yhdistettynä toisen eri ikäisen lapsen tarpeisiin vastaamisen kanssa.

Nukkumisasioiden ohella iltapäivät ovat olleet väsyttäviä. Tällä viikolla alkaneen ramadanin takia isosiskon koulu loppuu aikaisemmin kuin tavallisesti, joten iltapäivät tuntuvat pitkiltä ja väsyttäviltä. Ulkona pihalla oleminen on kahden eri ikäisen lapsen kanssa haastavaa, kun toista pitää estää hyppäämästä uima-altaaseen ja toista altaassa olevaa pitää vahtia olemaan päätymättä uppeluksiin. Asia joka kerran jo tapahtui ja jonka seurauksena hyppäsin itse altaaseen vaatteet päällä nyt jo entinen puhelin taskussa. 

EgyptAir:kin koheltaa pommiuhkineen ja Egypti tuntuu muutenkin vähän väliä päätyvän uutisiin huonoissa merkeissä. Runsas viikko sitten uutisoitiin ympärileikkauksen yhteydessä kuolleesta 17-vuotiaasta tytöstä ja aihe on pyörinyt mielessä masentavana ja suututtavana. Naisten ympärileikkauksen, toisin sanoen naisten sukupuolielinten silpomisen kieltävä laki astui Egyptissä voimaan vuonna 2008, mutta sen heijastuminen käytäntöön on hidasta ja monimutkaista ja lain noudattamatta jättämisen rankaiseminen ei taatusti kosketa kuin hyvin pientä osaa tapauksista. Puhumattakaan siitä, ettei se tietenkään kosketa miljoonia jo lakia ennen ympärileikattua naista.

Naisten sukupuolielinten silpomiset ovat kyllä Egyptissä vähentyneet nuoremman sukupolven keskuudessa ja asenteet onneksi muuttuneet parempaan päin, mutta koska yhdeksänkymmentäkaksi prosenttia 15-49 -vuotiaista naimisissa olevista naisista on käynyt läpi kyseisen ihmisoikeusrikkomuksen on kokemus hyvinkin mainstreamia egyptiläisten naisten keskuudessa. Jotenkin se järkyttää, että suuri osa kaduilla kulkevista naisista on ympärileikkauksen läpikäyneitä. Ei Kairossa ja muissa kaupungeissa niin laajalti kuin maaseudulla, eikä varsinkaan varmaankaan omalla hyväosaisten asuinalueellamme, sillä hyvä koulutustaso ja sosioekonominen asema kulkevat käsi kädessä ympärileikkaamattomuuden kanssa, mutta keskiverto-egyptiläisen elämää asia koskettaa.

Tuntuu vaikealta ajatukselta mennä kyselemään naisten sukupuolielinten silpomiseen suhtautumisesta autonkuljettajalta tai muilta kohdalle sattuvilta paikallisilta ja ehkä aiheesta vaietaankin. Silti haluaisin ymmärtää mistä kaikesta tämä niin kutsuttu haitallinen perinne johtuu ja mitkä asiat estävät sen katkeamisen. Olen kyllä taas vimmatusti tutkinut aihetta ja todennut, että kyseessä on kerta kaikkisen masentava asia ja yksi niistä asioista, joiden takia tasa-arvokamppailut kehitysmaissa ovat hyvin kaukana länsimaiden vastaavista.

Olen myös törmännyt Facebookissa sivuihin, jotka propagoivat uskonnon nimissä naisten ympärileikkauksen puolesta ja pöyristyneenä raportoinut Facebookille, että mielestäni sivu on väkivaltaan yllyttävä. Naisten ympärileikkaus ei ole useiden islamin tulkintojen mukaista, vaan kyseessä kerrotaan olevan erityisesti haitallisiin uskomuksiin ja perinteisiin liittyvä asia. On suututtavaa ja masentavaa, että on silti olemassa uskonnollisia suuntauksia, jotka löytävät naisten ympärileikkaukselle perusteita ja kannustimia. Jotenkin helposti päätyy miettimään miksi uskonto usein vaikuttaa näissä oloissa ihmisten elämässä niin vahvasti muutenkin kuin vain vastaamassa ihmisen spirituaalisuuteen. Sitäkin jää miettimään, miksi uskonnolla pitäisi olla mitään sijaa tai yhteyttä politiikkaan yhtään missään maailmankolkassa.