tiistai 21. kesäkuuta 2016

Viisumisaaga

Jokin aika sitten hoidin kotiapulaisen viisumiin liittyviä paperiasioita ja ajattelin, että välillä sitä kyllä joutuu tilanteisiin, joissa joutuu puremaan hammasta kerran jos toisenkin. Paperiasioiden hoito vieraiden maiden viranomaisten kanssa on asia, joka ei ehkä koskaan petä tässä suhteessa. Belgia ei totisesti ole kunnostautunut byrokratian sujuvien rattaiden osalta, mutta arvata saattaa, että myös Egypti painii omassa sarjassaan.

Ensin itse viisumin myöntämiseen liittyvään paperisotaan oli mennyt yksi ikä ja terveys. Sitten kotiapulaisen paperiasioista vastaava taho hävitti viisumiin liittyvän faxin siitä syystä, että toinen taho jonka olisi se pitänyt vastaanottaa ei käytä faxia. Sähköposti kuulemma ei ollut tullut kyseeseen, vaan paperi oli mahdollista lähettää vain ja ainoastaan faxilla. Etsimme tositetta lähetetystä faxista käyden läpi kaikki kyseisenä päivänä kyseessä olevasta toimistosta lähetetyt faxit sillä tuloksella, että annetulla viitenumerolla vihdoin ja viimein kuin ihmeen kaupalla löytynyt faxi oli väärä ja se oli muutenkin lähetetty Tunisiaan.

Asiasta vastaavilta virkailijoilta oli jäänyt mainitsematta, että itse asiassa etsitty faxi oli lähetetty aivan toiseen paikkaan kuin sinne minne sen oli alun perin sanottu menneen ja josta sitä oli kissojen ja koirien kanssa etsitty. Että itse asiassa faxi löytyisi lentokentällä sijaitsevasta toimistosta.

Oh well, never mind. Ei muuta kuin lentokentälle arabian kielinen viitenumerolappu kädessä tiedustelemaan faxin kohtalosta.

- "Mistähän löydän tämän ja tämän toimiston, sir?"

- "No English, sorry."

Eipä se mitään. Osaan taksisanaston ansiosta suunnistaa perille arabiaksikin: alatul, yimiin, shimaal, shukran. Suoraan, oikealle, vasemmalle, kiitos. Oikea toimisto löytyi - hämärä ja suttuinen parhaat päivänsä nähnyt asiointitiski sokkeloisten hämärien käytävien päässä. Tiskin takana noin seitsemänkymppinen mustaan pitkään hijabiin pukeutunut rouva sekä keski-ikäinen keskivartalolihava poliisi valkoisessa univormussaan ja mustassa baskerissaan.

-"Salaam aleikum, tarvitsisin kopion teille lähetetystä faxista viitenumerolla 554310".

- "Madam, me voimme ainoastaan vastaanottaa faxeja, emme kopioida niitä. Mister Ali toimistossa numero 331 auttaa teitä asiassanne eteenpäin. Kävelkää alatul, shimaal, yimiin ja alatul."

Matkalla toimistoon numero 331 päättelen arabian kielen kuullunymmärtämiseni pettäneen, sillä löydän itseni hämärän käytävän perällä olevasta hämärästä toimistohuoneesta, joka on täynnä hämäräperäiseltä vaikuttavia miehiä pöytiensä takana. Mieleeni muistuu Facebookin Expat-ryhmän tarina lentokentän rajavalvonnan kuulusteluhuoneista, joista kertoja oli käännytetty takaisin kotimaahansa kyseenalaisissa olosuhteissa odottelun jälkeen hämärän peittoon jääneiden syiden vuoksi.

-Epäluuloinen kysymys: "Madam, why here?"

- Epävarma vastaus: "Yritän vain löytää Mister Alia. Tiedättekö onko hänen toimistonsa lähellä?"

- "Arabic?."

- "No Arabic, sorry."

Näppäilen autonkuljettajan numeron ja alan huolestua. Häntä ei päästetty sisälle lentokentälle ilman asiaa. Ojennan puhelimen epäluuloiselle virkailijalle. Odotan kunnes huomaan, että autonkuljettajani Nasser ilmestyykin paikan päälle. "Miten pääsit sisälle?", kysyn. "Olit päätynyt lentokentän sisäänkäynnin turvatarkastuksesta vastaavien turvamiesten esimiehen konttoriin ja hänen käskystään turvatarkastajat päästivät minut läpi hakemaan eksyneen ulkomaalaisen", Nasser selittää.

Viimein oikea toimisto ja oikea Mister Ali löytyy. "Ramadan kareem, Mister Ali!" Hän on ystävällinen ja avulias ja hoitaa paperiasiat kuntoon, uskomatonta kyllä. Vähemmän yllättävää on se, että olen alkanut väsyä täkäläiseen todellisuuteen. Liekö jokin kulttuurishokin ärsyyntymisvaihe päällä, mutta on ollut vaikea suhtautua moniin asioihin.

Väsymystä ei ole ainakaan helpottanut se, että olen nyt ollut lasten kanssa yksin viikon verran ja niin minä kuin lapset olemme olleet kipeitä ja ravanneet lääkärissä peräjälkeen. Ensi viikolla alkava loma ja maisemanvaihdos tulevat tarpeeseen.

Toivotan kaikille matkassani mukana olleille hienoa ja valoisaa kesää!

7 kommenttia:

  1. Ei ole ihme tosiaan, että sikäläisiin olosuhteisiin väsyy. Useamman Suomilomaviikon jälkeen oon itse edelleen ihan uupunut; kulunut vuosi tuntui sujuneen hyvin, mutta selvästi on myös kuluttanut ja väsyttänyt aika lailla!

    Toivottavasti loma piristää ja rentouttaa, ja pysytte tästä eteenpäin terveinä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos ja samoin! Toivottavasti loma teilläkin on rentouttava ja piristävä! Mä olen jo jonkun aikaa odottanut malttamattomana lomaa. Jotenkin vähän huomaamatta olen uuvahtanut ihan totaalisesti, mutta kyllä se tästä! Nyt ollaan jo selätettty pahimmat kipeydet

    VastaaPoista
  3. Heippa pitkästä aikaa, jotenkin mua ihan alkoi naurattamaan lukiessani juttuasi, sellaisella tavalla, että ou dear - jokohan ansku osaa nauraa tälle? Että onkohan aikaa jo kulunut tarpeeksi ja välimatkaa turhautumisiin? Jos ei, niin hirmuisesti tsemppiä. Kaikki tunteet ovat sallittuja eikä aina tarvitse olla urhea ja jaksaa. Toivottvasti pääset pian lepäämään ja mukavien asioiden äärelle. Ja ihan superhienoa ja ison hatunnoston paikka, että olet jaksanut viisumia noin paljon selvittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa sehän se tässä onkin ollut huolestuttavaa, että on enemmän lannistanut kuin naurattanut, mutta kyllä se naurettavuuskin on vähän nostanut päätään onneksi :) Kaikkien kipeys miehen matkustaessa ja seinähulluus ei sekään paljon naurattanut, mutta kyllä tämä tästä iloksi muuttuu hitto vie. Lomaa odotan, vaikka eihän se lapsiperhelomailu ikinä mitään lepolomaa ole, mutta ei muuta kuin "alatul"! Kiitos, ihanasti kannustat!

      Poista
  4. Huh, kuulostaa raskaalta. Toivottavasti ei ihan heti tuu vastaavaa teille eteen. En osaa kuvitella toimimista maassa, missa ei omilla osaamillani kielilla parjaisi. mahtavaa, etta selviat taksi-arabialla jo eteenpain :) Hyvaa lomaa! Menettko Suomeen ja kuinka pitkaan ootte?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toiv ei vastaavaa ihan heti, rupesi puhti vähän loppumaan. Siihen vähän jotenkin tottuu, että ihmiset puhuvat arabiaa, eikä mun osaamiani kieliä. Vaikka toisaalta ihan kaikki koulutetumpi porukka puhuu kyllä englantia. Taksikuskit ei välttämättä ollenkaan, joten taksisanastoon oon tullut kielikylvetetyksi :) Tästä kielipuolisuudestakin mulle on tullut jotenkin vähän kulttuurishokkia viime aikoina, tosi paljon helpompaa olisi jos osaisi paikallista kieltä. Mutta kun ei, niin kuski on oikeastaan ollut muissakin asioissa kuin ajamisessa avuksi. Kiitos ja joo mennään Suomeen mutta vasta heinäkuun loppupuolella viiva elokuun puoliväli tms. Nyt me lomaillaan tässä lähistöllä Kyproksella taas (ihanan helppoa ja lähellä)

      Poista
    2. Niin ja Emppa, entäs te - menossa Suomeen?

      Poista