maanantai 25. heinäkuuta 2016

Suomi - Finland


Matkustin Istanbulin kautta yhteensä 12 tuntia yksin lasten kanssa Helsinkiin. Olen kyllä tottunut lentomatkoihin lasten kanssa, mutta 1-vuotiuus ei tässäkään asiassa ole se helpoin ikä (vaan suoraan sanoen aivan kamala). Selvisin kuitenkin, kiitos iPadin ja keksien.

Kyllä kannatti. Vuodenaika täydellisine kesäsäineen luo illuusion paratiisimaisesta paikasta ja on helppo unohtaa, että 10 kuukautta vuodesta olosuhteet ovat jotain muuta.


Muita ensimmäisiä ajatuksiani: 

Tässä maailmassa on kaksi rinnakkaista todellisuutta: länsimaat ja muu maailma. 

Olen kulttuurishokissa myös täällä Suomessa.

- Uskomattoman hieno infra!
- Sairaan siistiä ja puhdasta! 
- Kaikki puhuvat suomea ja näyttävät suomalaisilta!
- Ilmainen lapsille tehty museo ja lasten festareita, uskomatonta!
- Herran jestas miten lyhyet shortsit ja paljasta pintaa! 
- "Ai nämä banaanit pitää punnita vai? Anteeksi, en muistanut."
- "Haluatko maksaa lähimaksulla?".... "Anteeksi, mutta en yhtään tiedä mikä se on". 



Menen täydestä paikallisesta, mutta en ole ihan perillä paikallisesta elämänmenosta. Leikkipuistossa lapseni menevät täydestä paikallisina lapsina, mutta lapseni ei ymmärrä kun häneltä kysytään missä päiväkodissa hän on. "Mikä on päiväkoti?" No muistatko sellainen vähän niinkuin sun koulu mutta täällä sitä sanotaan päiväkodiksi. "Okei".

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Kulttuurishokki: kulttuuri, uskonto ja muu tulenarka

Olen miettinyt sellaisia tulenarkoja asioita kuin kulttuuria ja uskontoa. Ennen kesäloman ensimmäistä osaa huomasin alkaneeni potea kulttuurishokin oireita. Monet asiat ärsyttivät, ihmetyttivät ja masensivat.

Olen täällä vieraana, eikä välttämättä ole minun asiani määritellä mikä on hyvää tai oikein elettyä elämää muille ihmisille heidän omassa maassaan ja kulttuurissaan ja voin kunnioittaa erilaisia elämäntapoja ja kulttuureja, puhumattakaan erilaisten ihmisten ja heidän yhtäläisen ihmisarvonsa kunnioittamisesta.

Egyptiin liittyvässä kulttuurishokissa erityislaatuista on kuitenkin se, että moni näistä kulttuurishokin tunnelmia aiheuttavista asioista on sellaisia, joihin suhtautumisen ei minusta edes kuulu lientyä niin, että ne lopulta päätyisi hyväksymään. Kun on kyse ihmisoikeuksista ja erityisesti esimerkiksi naisten ja homojen oikeuksista, en voi hyväksyä sellaisia kulttuurin ja/tai uskonnon piirteitä, jotka näitä oikeuksia rikkovat.

On siis olemassa asioita, joiden ei pitäisi olla kulttuurisidonnaisia tai en vain ainakaan mitenkään voi ajatella ihmisoikeuksista niin, että niitä tarvitaan vain länsimaissa ja että nämä muun maailman maat ja kulttuurit päättäkööt niistä itse miten parhaaksi näkevät. Tällöin en hyväksyisi esimerkiksi tyttöjen ympärileikkausta tai kunniamurhaa suomalaisen tytön kohdalla, mutta hyväksyisin ne egyptiläisen tai pakistanilaisen tytön kohdalla. Koska tämä olisi ja on tietenkin väärin, lopputulos on se, että ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia ja ne kuuluvat kaikille.

Toiseen lievempään asianhaaraan... Valehtelisin jos väittäisin, ettei minua ärsytä paikallisen kulttuurin ja/tai uskonnon pukeutumissäännöt naisille. Saatan vaihtaa aamulla hametta tai paitaa muutamia kertoja ennen kuin vakuutun siitä, että hameenhelma, hihan pituus tai kaula-aukko ei ole liian paljastava.

En voi sanoa valitsevani mahdollisimman peittäviä vaatteita sen takia, että kunnioittaisin egyptiläistä kulttuuria tässä suhteessa. Valitsen ne sen takia, että perääni ei katsottaisi paheksuen ja että ainakin nyt välttyisin suoranaiselta ahdistelulta. Samoista syistä valitsen ulkona kävellessäni olla katsomatta miehiä silmiin. En oikein ole onnistunut olemaan ajattelematta siveyssäännöistä niin, etteikö tässä asiassa taustalla olisi juurikin se patriarkka, joka valvoo kulttuuria jopa väkivallan uhalla, toisin kuin esimerkiksi länsimaisen naisen ammatinvalinnan tai hänen lastenhoitovalintojensa kohdalla.

Neuvottomana olen katsellut viimeisimpiä terrori-iskuja ympäri maailman ihmetellen miten ollaan tultu sellaiseen pisteeseen, että on tulenarkaa spekuloida sillä, että terroristien motiiveilla voisi olla muiden asioiden lisäksi jotain tekemistä jonkin Islamin ääritulkinnan kanssa. Ei Islamia äärimmäisellä tavalla tulkitsevat liikkeet ole ainoita uskonlahkoja, jotka ovat kylväneet kuolemaa uskonnon nimissä tai polkeneet ihmisoikeuksia, eikä sen sanomisen pitäisi olla islamofobiaa sen enempää kuin kristinuskon äärisuuntausten kritisoiminen on kristinuskofobiaa.

Sanon nämä asiat uskonnonvapautta kannattavan, spirituaalisuutta ymmärtävän ateistin ja monikulttuurisuutta puolustavan punavihertävästi kallellaan olevan korkeakoulutetun kaupunkilaisnaisen ja ennen kaikkea humanistin suulla ja äänensävyllä. Tällä hetkellä kuuntelen mielenkiinnolla aktivisteja, jotka sanovat, että länsimaiden ulkopuolisen maailman ihmisoikeusaktivistit ja uskonreformistit tarvitsevat liberaaleja ja sekulaareja arvoja puolustavia liittolaisia enemmän kuin poliittisen korrektiuden nimissä tai suvaitsemattomaksi leimaamisen pelossa hiljeneviä sivustaseuraajia.

                                                                     *****

TJEU: Egyptissä vankilassa vuosia istuneen pakistanilaistaustaisen iso-britannialaisen muslimin ja entisen radikaali-islamistin Maajid Nawazin elämäntyö ja aktivismi terrorisminvastaisessa taistelussa ja ihmisoikeuksia polkevien uskonnon tulkintojen reformaatioyrityksissä.