keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Kulttuurishokki: kulttuuri, uskonto ja muu tulenarka

Olen miettinyt sellaisia tulenarkoja asioita kuin kulttuuria ja uskontoa. Ennen kesäloman ensimmäistä osaa huomasin alkaneeni potea kulttuurishokin oireita. Monet asiat ärsyttivät, ihmetyttivät ja masensivat.

Olen täällä vieraana, eikä välttämättä ole minun asiani määritellä mikä on hyvää tai oikein elettyä elämää muille ihmisille heidän omassa maassaan ja kulttuurissaan ja voin kunnioittaa erilaisia elämäntapoja ja kulttuureja, puhumattakaan erilaisten ihmisten ja heidän yhtäläisen ihmisarvonsa kunnioittamisesta.

Egyptiin liittyvässä kulttuurishokissa erityislaatuista on kuitenkin se, että moni näistä kulttuurishokin tunnelmia aiheuttavista asioista on sellaisia, joihin suhtautumisen ei minusta edes kuulu lientyä niin, että ne lopulta päätyisi hyväksymään. Kun on kyse ihmisoikeuksista ja erityisesti esimerkiksi naisten ja homojen oikeuksista, en voi hyväksyä sellaisia kulttuurin ja/tai uskonnon piirteitä, jotka näitä oikeuksia rikkovat.

On siis olemassa asioita, joiden ei pitäisi olla kulttuurisidonnaisia tai en vain ainakaan mitenkään voi ajatella ihmisoikeuksista niin, että niitä tarvitaan vain länsimaissa ja että nämä muun maailman maat ja kulttuurit päättäkööt niistä itse miten parhaaksi näkevät. Tällöin en hyväksyisi esimerkiksi tyttöjen ympärileikkausta tai kunniamurhaa suomalaisen tytön kohdalla, mutta hyväksyisin ne egyptiläisen tai pakistanilaisen tytön kohdalla. Koska tämä olisi ja on tietenkin väärin, lopputulos on se, että ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia ja ne kuuluvat kaikille.

Toiseen lievempään asianhaaraan... Valehtelisin jos väittäisin, ettei minua ärsytä paikallisen kulttuurin ja/tai uskonnon pukeutumissäännöt naisille. Saatan vaihtaa aamulla hametta tai paitaa muutamia kertoja ennen kuin vakuutun siitä, että hameenhelma, hihan pituus tai kaula-aukko ei ole liian paljastava.

En voi sanoa valitsevani mahdollisimman peittäviä vaatteita sen takia, että kunnioittaisin egyptiläistä kulttuuria tässä suhteessa. Valitsen ne sen takia, että perääni ei katsottaisi paheksuen ja että ainakin nyt välttyisin suoranaiselta ahdistelulta. Samoista syistä valitsen ulkona kävellessäni olla katsomatta miehiä silmiin. En oikein ole onnistunut olemaan ajattelematta siveyssäännöistä niin, etteikö tässä asiassa taustalla olisi juurikin se patriarkka, joka valvoo kulttuuria jopa väkivallan uhalla, toisin kuin esimerkiksi länsimaisen naisen ammatinvalinnan tai hänen lastenhoitovalintojensa kohdalla.

Neuvottomana olen katsellut viimeisimpiä terrori-iskuja ympäri maailman ihmetellen miten ollaan tultu sellaiseen pisteeseen, että on tulenarkaa spekuloida sillä, että terroristien motiiveilla voisi olla muiden asioiden lisäksi jotain tekemistä jonkin Islamin ääritulkinnan kanssa. Ei Islamia äärimmäisellä tavalla tulkitsevat liikkeet ole ainoita uskonlahkoja, jotka ovat kylväneet kuolemaa uskonnon nimissä tai polkeneet ihmisoikeuksia, eikä sen sanomisen pitäisi olla islamofobiaa sen enempää kuin kristinuskon äärisuuntausten kritisoiminen on kristinuskofobiaa.

Sanon nämä asiat uskonnonvapautta kannattavan, spirituaalisuutta ymmärtävän ateistin ja monikulttuurisuutta puolustavan punavihertävästi kallellaan olevan korkeakoulutetun kaupunkilaisnaisen ja ennen kaikkea humanistin suulla ja äänensävyllä. Tällä hetkellä kuuntelen mielenkiinnolla aktivisteja, jotka sanovat, että länsimaiden ulkopuolisen maailman ihmisoikeusaktivistit ja uskonreformistit tarvitsevat liberaaleja ja sekulaareja arvoja puolustavia liittolaisia enemmän kuin poliittisen korrektiuden nimissä tai suvaitsemattomaksi leimaamisen pelossa hiljeneviä sivustaseuraajia.

                                                                     *****

TJEU: Egyptissä vankilassa vuosia istuneen pakistanilaistaustaisen iso-britannialaisen muslimin ja entisen radikaali-islamistin Maajid Nawazin elämäntyö ja aktivismi terrorisminvastaisessa taistelussa ja ihmisoikeuksia polkevien uskonnon tulkintojen reformaatioyrityksissä.

4 kommenttia:

  1. Ihanaa, voisin allekirjoittaa tuon miten määrittelet itsesi. Hyvä kirjoitus muutenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin teki mieli lätkiä niitä luokituksia, vaikka oikeastaan musta on aina enemmän tai vähemmän vähän epämukavaa tulla luokitelluksi johonkin. Paitsi että humanismi on kyllä hieno aate ihan epäröimättä! Jotenkin vaan tuntuu että kaikki kulttuuriin ja uskontoon liittyvät kriittisemmän puoleiset äänet kuuluvat muilla tavoilla itsensä luokittelevien taholta. Tämä on esim tuon mainitsemani aktivistin mukaan ongelma. Itse lueskelen näitä asioita mielenkiinnolla tästä omasta elämäntilanteestani ja ympäristöstäni käsin.

      Poista
  2. Samaa mieltä olen taas monesta kohdasta, sekä Egyptissä ja tällä alueella muutenkin paljon aikaa viettäneenä.

    "Neuvottomana olen katsellut viimeisimpiä terrori-iskuja ympäri maailman ihmetellen miten ollaan tultu sellaiseen pisteeseen, että on tulenarkaa spekuloida sillä, että terroristien motiiveilla voisi olla muiden asioiden lisäksi jotain tekemistä jonkin Islamin ääritulkinnan kanssa" etenkin tästä lauseesta.

    Kun näitä normeja ja sääntöjä joutuu oikeasti pohtimaan omassa arjessaan, kriittisyys niitä kohtaan kasvaa. Olen samaa mieltä, tietyistä asioista (kuten naisten oikeuksien polkemisesta) ei tulisi vaieta vain korrektiuden nimissä. Tai hyväksyä niitä uskonnon varjolla.

    Minulla on myös muutama egyptiläinen feministiystävä, jotka ihmettelevät, miksi naiset lännessä puolustelevat välillä niin kiivaasti islamin pukeutumissääntöjä, kun he itse yrittävät taistella niitä vastaan. Vaikeita kysymyksiä nämä indeed.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä(kin) kommentistasi. Vaikeita asioita indeed ja samalla niitä itseäni täällä paljon mietityttäneitä. Sehän se on kun ovat läsnä arkipäivässä, niin niitä ei voi olla pohtimatta. Kriittisyys kasvaa, mutta samalla vähenee minusta joku sellainen mystiikka ja varovaisuus näitä asioita kohtaan. Näkökulma ja suhtautuminen kai muodostuu erilaiseksi kuin länsimaisesta vinkkelistä tai sitten en aina ehkä muista tai tajua miltä se lännestä käsin näyttää.

      Itse olisin kiinnostunut ylipäätään keskustelusta ja yleismaailmallisten ihmisoikeuksien puolustamisesta kaikkien kansojen kohdalla, mutta se on osoittautunut välillä haasteelliseksi ja saatan tulla väärinymmärretyksi. Ymmärrän ilman muuta täkäläisiä feministejä, että ihmettelevät missä ovat solidaarisuuden äänet heidän työtään kohtaan. Heillä vaikuttaisi olevan aika lailla työsarkaa ja yhtä lailla kun tuetaan vähemmistön oikeutta pukeutua peittävästi lännessä, niin eikö pitäisi ihan avoimesti tukea täällä heitä jotka vastustavat pakotettuja pukeutumissääntöjä.

      Poista