maanantai 25. heinäkuuta 2016

Suomi - Finland


Matkustin Istanbulin kautta yhteensä 12 tuntia yksin lasten kanssa Helsinkiin. Olen kyllä tottunut lentomatkoihin lasten kanssa, mutta 1-vuotiuus ei tässäkään asiassa ole se helpoin ikä (vaan suoraan sanoen aivan kamala). Selvisin kuitenkin, kiitos iPadin ja keksien.

Kyllä kannatti. Vuodenaika täydellisine kesäsäineen luo illuusion paratiisimaisesta paikasta ja on helppo unohtaa, että 10 kuukautta vuodesta olosuhteet ovat jotain muuta.


Muita ensimmäisiä ajatuksiani: 

Tässä maailmassa on kaksi rinnakkaista todellisuutta: länsimaat ja muu maailma. 

Olen kulttuurishokissa myös täällä Suomessa.

- Uskomattoman hieno infra!
- Sairaan siistiä ja puhdasta! 
- Kaikki puhuvat suomea ja näyttävät suomalaisilta!
- Ilmainen lapsille tehty museo ja lasten festareita, uskomatonta!
- Herran jestas miten lyhyet shortsit ja paljasta pintaa! 
- "Ai nämä banaanit pitää punnita vai? Anteeksi, en muistanut."
- "Haluatko maksaa lähimaksulla?".... "Anteeksi, mutta en yhtään tiedä mikä se on". 



Menen täydestä paikallisesta, mutta en ole ihan perillä paikallisesta elämänmenosta. Leikkipuistossa lapseni menevät täydestä paikallisina lapsina, mutta lapseni ei ymmärrä kun häneltä kysytään missä päiväkodissa hän on. "Mikä on päiväkoti?" No muistatko sellainen vähän niinkuin sun koulu mutta täällä sitä sanotaan päiväkodiksi. "Okei".

8 kommenttia:

  1. Entinen työkaveri puhui joskus samasta ilmiöstä. Hän oli asunut poissa Suomesta jo viitisentoista vuotta, mutta kävi suunnilleen joka kesä. Hän kertoi kohtaavansa lähes vuosittain tilanteen, jossa kielen ja ulkonäön puolesta edelleen kävi suomalaisesta, mutta ei kerta kaikkiaan tajunnut, mistä uudessa ilmiössä oli kyse tai kuinka tilanteessa pitäisi toimia. Silloin kuulemma katsottiin vähän hitaasti ja pohdittiin, missä vika on - päässä ehkä? Miten tuo ei tiedä tätä?

    Mikäs ihmeen lähimaksu, muuten?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh no just näin! Näyttää ja kuulostaa siltä, että arkipäiväiset asiat eivät aiheuttaisi hämmennystä. Onko sitä sitten uussuomalainen vai vanhasuomalainen vai vaan ulkosuomalainen :)

      Lähimaksu tarkoittaa kortilla maksamista niin, että korttia vain vilauttaa kortinlukijalle ilman, että tarvitsee näpytellä pin-koodia tai tunkea korttia sinne korttikoloon. Uskomatonta! ;)

      Poista
    2. Hämmentävä juttu tuo tuollainen kortin vilauttaminen. Täälläpäin maailmaa pikkuhiljaa yleistyy se korttikolo, ja pitää opetella muistamaan PIN-koodinsa. Toisaalta just eilen kirjoitin piano-opettajalle shekin. Ois se aika surku, jos ei niitä enää käytettäisi. Mulla kun on shekkivihkossa prinsessojen kuviakin. :D

      Poista
    3. No juu kyllähän nyt prinsessakuvioisella shekkiviholla maksaa mieluummin kuin persoonattomilla korttien vilauttamisilla :D

      Poista
  2. Kiva kirjoitus taas. Minua huvitti tuo hedelmien punnitukseen viittaava kohta, minulle käy joka kesä Suomessa vähintään kerran niin, että saavun kassalle punnitsemattomien hedelmien tai vihannesten kera (tai niin, että vaikka olisinkin muistanut punnita osan, loppuvaiheessa keskittyminen herpaantuu ja osa jää ilman hintalappua). Aluiksi myös yritin tarjota luottokorttiani myyjälle, kunnes tajusin, että minun pitää vain laittaa se laitteeseen itse. Täällä Afrikassa se annetaan aina myyjälle ensin. Ystävälleni kävi vielä hassummin, hän antoi korttinsa nuorelle myyjälle ja sanoi, että haluaa maksaa debitillä. Nuori tyttö hätääntyi: mikä on debitti? ja painoi kutsunappia: apua tarvitaan kassalle viisi... Tässä vaiheessa ystäväni oli jo tajunnut ja yritti estellä, että ei hätää, hän laittaa kortin koneeseen, mutta vanhempi myyjä oli jo saapunut paikalle opastamaan nuorempaa kollegaa siinä, mikä ihme on De Bitti, miten sillä maksetaan ja mitä asiakas oikein tahtoo tehdä. Nauru taisi lopuksi maistua kaikille. Suomessa pitää kyllä osata hoitaa tuo itsepalvelu, niin se on. Itseäni se hämmentää myös ravintoloissa. Ekalla viikolla menin ihan tyytyväisenä pöytään istumaan erään kauppakeskuksen kahvilassa kunnes tajusin, ettei minua siitä kukaan tule hakemaan eikä kukaan myöskään tuo minulle ruokalistaa. Itse on käveltävä kassalle, valittava ruoka siinä ja maksettava ja haettava myöhemmin ruoka. Välillä hiukan ihmetyttää,. miksi hintataso on kuitenkin niin kova, kun asiakas tekee tarjoilijankin työt. Mutta se on kai monipiippuinen juttu (vai onko?).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, mua ihan naurattaa ääneen keskittymiskyvyn herpaantumiset kesken lupaavasti alkanutta punnitsemista ja De Bitti -maksutavat :D Ja tosiaan ihan itse saa palvella kahvilassa itseään ja yleensä maksaa ennen kuin on syömistä aloittanutkaan. Meinasin nimittäin kerran vaan valita tiskistä haluamani ja lähteä muina miehinä pöytään syömään, kunnes tajusin että minun luultavasti oletetaan maksavankin valitsemani patongit ja juomat :) Hintataso on tosi korkea, aina huomaan tämän! En tiedä mitään bisnesasioista ja miksi muualla Euroopassa on niin paljon halvempaa.

      Poista
    2. En minäkään oikein tiedä. Aina hämmästelen tuota, että kun asiakkaana SUomessa ihan hyvissäkin paikoissa kuitenkin kävelen tiskille, luen siinä itse ruokalistan jota kenenkään ei tarvitse tuoda minulle, kannan itse ruokani pöytään ja maksan kassalla (ja pahimmillaan vien jopa likaiset astiat itse pois!!), miksi ihmeessä tämä lysti kuitenkin mamksaa huomattavasti enemmän kuin monissa muissa maissa, joissa on pöytiintarjoilu ja enemmän henkilökuntaa? Pohjanoteeraus oli ehkä Kaivopuiston Café Ursula. Kokemus oli kuin laitoskeittiössä, niin ankea se "kassalinjasto" oli. Ruuassa sinänsä ei ollut moittimista, mutta sisääntulo oli kuin opiskelijaruokalassa. Mutta kiltisti kaikki siinä jonottelivat ja odottelivat ja tungeksivat! Tuntui vain niin hassulta, kun kahvila on perinteikäs ja komealla paikalla.

      Poista
    3. Joo totta muuten nuo ankeat kassalinjastot! Samanlaisia oli sitten Café Ursula tai opiskelijaruokala! Nyt kun muistelen, niin en muista esim Brysselin ketjukahviloissa tätä linjasto- ja vitriinityyliä. Esim Exki-kahvilat oli sellaisia ketjupaikkoja, mutta sisääntulo ja esillepano sellainen, että kävin ihan mielelläni. Katajanokalla ja Kalliossa taas oli pari uutta kahvilatuttavuutta, kivasti vähän persoonallisempia paikkoja. En tiedä sitten tosiaan mikä tekee hinnoista niin korkeat - sämpylä 7Euroa!

      Poista