tiistai 23. elokuuta 2016

Monta rautaa tulessa

Tytär aloitti jumpan ja tanssin. Lapsi on liikkuvaista laatua ja äitinsä hermoromahtavaa laatua, mikäli tytär ei saa tilaisuuksia purkaa energiaansa liikkumalla. Muutenhan täällä ei liikkumaan oikein pääse kuin varta vasten liikuntaharrastuksia järjestämällä.


Toinen lapsi puolestaan aloitti yökoulun ilman äitiä. Ensimmäinen yö meni omalta osaltani korvatulpat korvissa hammasta purren ja nieleskellen "älä mene sinne, et mene!, älä kuuntele laa laa laa" -itsesuggestiomantran avulla joten kuten. Toinen ja kolmas yö jo parempia. Work in progress.


Poika ymmärtää arabiankielisen 'Yalla'?' -kysymyksen ja joko pudistaa päätään sanoen "No" tai nyökkää riippuen siitä haluaako vai eikö hän halua siirtyä paikasta a paikkaan b.


Itse aloitan arabian kielen tunnit ensi viikolla. Miten voi olla mahdollista olla oppimatta kuulopuheelta kieltä yhtään sen enempää kuin mitä ensimmäisen kuukauden aikana jo oppi? Osaan nyt tasan ne samat kymmenen sanaa, jotka opin kahdeksan kuukautta sitten.


Kävin myös tekemässä englannin kielen standardisoidun kielikokeen voidakseni ilmoittautua paikallisen yliopiston kursseille. Jos pääsen tästä kypsän iän ylioppilaskokeesta läpi. Miten voi ihminen kokea hallitsevansa tämän kielen puolestaan hyvin, mutta olla pääsemättä silti aina täyteen varmuuteen siitä, kuuluuko monivalintakysymykseen vastata a, b vai c?


Kävin balettitunnillakin. Ja mitenköhän se taas sitten on mahdollista, että kroppa muistaa demi- ja grand plié:t sun muut ylväät liikkeet ikään kuin viime kerrasta olisi vähemmänkin kuin parikymmentä vuotta? Balettiopettajalla oli tiukka nuttura ja tiukka ääni. Nautin joka hetkestä.

Monta rautaa tulessa. Se tuntuu hyvältä.

(Kuvat the American University in Cairo:n New Cairon kampukselta)

10 kommenttia:

  1. Ooh, balettia! Ma (edelleen) haaveilen jostain harrastuksesta, mutta saas nahda jaako taas haaveiden tasolle....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä lämpimästi harrastusta, toiv onnistuisi! Baletti oli kyllä hauskaa (kun ei ota niin tosissaan :), toisin kuin nukkumisasiat - en tajua miksi mun lapset ei ole sitä laatua jotka vaan taianomaisesti nukkuu :)

      Poista
  2. Baletti kuulostaa kyllä hyvältä vaikken ole sitä kyllä koskaan harrastanutkaan.

    Mulla alkaa viikon päästä taas ratsastustunnit. Noista arabianopinnoista itse toistaiseksi vain unelmoin, kun aikaa ja tilaisuutta opiskeluun ei nyt vielä ole. Osaan ehkä juuri kymmenen sanaa enkä kahdessakaan vuodessa ole oppinut enempää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä auttaako kurssikaan omaksumaan arabiaa tämän enempää - tuntuu tosi vaikealta! Muistan jonkun sanoneen, että kirjoituksen oppii helposti, joka yllätti kuulla. Katsotaan... Kiva että pääset taas ratsastustunneille! Se vähä mitä olen ratsastusta kokeillut oli hauskaa :)

      Poista
  3. Kuulostaa hyvältä! Monivalinta kokeet ovat kamalia, kevaan kurssilla tein kasan eri moduulien kokeita ja kaikki monivalintoina, olin erittain tuskastunut ja olisin mieluummin kirjoittanut vastaukset. Olisiko suomalaisen oppimistyylin peruja, taalla on aina totuttu monivalintoihin kun taas itselleni ne ovat kaikista pahimpia enta jos kuitenkin tuo toinen vastaus- tilanteita. Mukavaa syksya!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikö vaan olekin kamalia! Just sellaisia entä jos kuitenkin tuo toinen vastaus -tilanteita. Ja kuullun ymmärtämisessäkin mieli jos lähtee harhailemaan muihin ajatuksiin, niin on vähän paha mennä sanomaan sanottiinko ostosten maksaneen 10 vai 20 dollaria. Ja vielä tietyn vastausajan puitteissa. Olisiko suomalaisen oppimistyylin peruja tosiaan tai sitten jotain lähiaikaisen harjoituksen puutettakin tällaisiin monivalintakokeisiin, en tiedä..
      Kiitos ja hyvää syksyä sinnekin! :)

      Poista
  4. Mahtavaa, että pääset arabiantunneille! Mä jonottelin aikoinaan Zamalekissa asuessamme pienryhmäkurssille, mutta paikkaa ei avautunut. Ja vauvavuonna en tosiaankaan jaksanut ajatellakaan koko asiaa. Kirjoitin itse siitä, miten eri fiilis on olla ranskantaidoton Genevessä kuin arabiantaidoton Kairossa.
    http://maaria-thewaythingsgo.blogspot.ch/2016/06/anteeks-mun-ranskani.html?m=1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ennen tätä jaksanut laittaa montaakaan tikkua ristiin oppiakseni arabiaa, mutta nyt olen ihan innostunut ja olisi kiva jos oppisi edes perusjutut kun kerran täällä ollaan. Innostuin niinkin paljon, että olin vähän pettynyt kun opettaja sanoi, että tällä alkeiskurssilla ei vielä opetella arabian kirjoitusta - se on niin nättiä että tekisi mieli osata taiteilla sitä heti :) Joo, ymmärrän että Genevessä ranskankielentaidottonuus ei ole sama fiilis kuin Kairossa arabiankielentaidottomuus. Brysselissäkin perusranska auttoi arkisia tilanteita ja sitä, ettei ollut ihan niin ulkopuolinen olo.

      Poista
  5. Ihana kirjoitus! Syksyt on mahtavaa aikaa, silloin niin monta uutta juttua pääsee alkuun. Meillä lapset sekä minä meinaamme aloittaa tenniksen! Kääk, olen pelannut viimeksi 12-vuotiaana. Toisaalta on ihana palata taas rakkaalle kuvanveistotunnille, olen sitä ihan ikävöinyt kesän aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hassua muuten, että täälläkin voi näemmä tulla tuo syksyn ponnekkuus, vaikka ilmat lämpötiloineen on vielä reippaasti kesäisiä (yli 30c vieläkin). Tennistä olen minäkin pelannut ehkä 12-vuotiaana viimeksi. Toivottavasti rystylyönnit sun muut tulee selkärangasta :) Kuvanveistotunnit kuulostaa ihanalta, olisipa kiva mennä itsekin!

      Poista