torstai 18. elokuuta 2016

Vähän taas feminismistä

Kairossa taas. Kahdeksan kuukautta vierähtänyt kaiken kaikkiaan täällä. Ei tämä nyt ihan kodilta tunnu, mutta ei se enää hämmästytäkään, että loman loputtua lennetään Egyptiin.



Kulttuurishokin tunnelmat eivät ehkä tässä ympäristössä kunnolla välttämättä laannu, mutta tulen taas asian kanssa toimeen. En aio kunnioittaa naisia alistavia kulttuurin ja/tai uskonnon piirteitä, mutta ei se estä tavallista arjen elämää ja mielenkiintoisten ihmisten kohtaamista.


Viime aikoina olen lukenut egyptiläisen feministin Mona Eltahawyn tekstejä ja katsellut hänen tv-esiintymisiään naisen asemasta Lähi-Idässä. Vaikuttaa selvältä, että tasa-arvon saavuttamiseksi täytyy täkäläisessä kulttuurissa ja asenteissa tapahtua aika suuria muutoksia. "Egypt's Angry Young Woman" ja "Egypt Has a Sexual Violence Problem"-artikkeleissa Eltahawy kertoo karuja faktoja. Lähteestä riippuen 80-99,3% egyptiläisistä naisista on kokenut seksuaalista ahdistelua, Eltahawy yhtenä heistä poliisin uhattua häntä jengiraiskauksella ja murrettua hänen kätensä ahdistelun päätteeksi Kairon Tahrir -aukiolla. Eltahawy nostaa ongelmista esiin esimerkiksi kotiväkivallan, avioliitossa tapahtuvat raiskaukset, naisten ympärileikkaukset ja kadulla tapahtuvan seksuaalisen ahdistelun, joita kaikkia tapahtuu Egyptissä päätä huimaavissa prosenttilukemissa.


Tätä taustaa vasten on selvää, että nimenomaan egyptiläisessä yhteiskunnassa on huutava tarve feminismille siinä mielessä kun se ymmärretään sukupuolten väliseksi tasa-arvoksi. Siitä en tästä ympäristöstä ja henkilöhistoriasta käsin ole enää niin varma, että mihin kaikkeen feminismi länsimaisessa yhteiskunnassa pyrkii vastaamaan ja miten siellä määritellään oikeaoppinen feministi.

Suomessa ollessani Hesari kertoi yhteensä kolmesta uudesta feministisestä kirjasta ja jokaisen esittelyn kohdalla ajattelin, että on jotenkin häiritsevää, jos länsimaisessa vapaudessa elävien ihmisten erilaisia taustoja, persoonallisuuksia ja valintoja ei nähdä esimerkiksi osina henkilöhistorioita ja elämäntarinoita vaan erityisesti poliittisina tasa-arvokysymyksinä, ikään kuin elämä olisi vain poliittista. Toisaalta taas lähi-itäläisen ihmisen elämän ja aseman kohdalla voidaan tyytyä kulttuuriin ja uskontoon taustatekijöinä ja olla sanomatta sen enempää.

Kolmannen aallon intersektionaalinen feminismi menee niin ufoksi, että tuntuu siltä, ettei siihen pysty maallikko ottamaan osaa. Tämän HS:n kolumnistin lailla en edelleenkään ymmärrä, miten esimerkiksi suomalainen pitkän linjan maineikas naisasiajärjestö ei näe ongelmaa siinä, että ruotsalainen poliitikko kieltäytyy kättelemästä ihmistä sen takia, että hän on nainen.

Seuraavan tekstin kirjoittaja Helen Pluckrose lähestyy postmodernin feminismin ristiriitaisuuksia mielenkiintoisesti:
Kuva ja teksti Twitteristä: @hpluckrose

10 kommenttia:

  1. Mä en täällä Khartumissa jotenkin kykene ajattelemaan tätä yhteiskuntaa samassa jatkumossa länsimaiden kanssa. Tämä on niin täysin toinen maailma jossa omasta näkökulmastani on paljon sellaista minkä kanssa minun on haastavaa elää. En jotenkin osaa myöskään arvioida ja arvostella tätä todellisuutta samalla mittapuulla kuin länsimaita. Ei mitenkään hyvä juttu mutta ehkä toisaalta auttaa elämään näissä oloissa vähän levollisemmin?

    Naisten oikeudet ja tasa-arvo ovat täällä myös aika moniulotteisia ilmiöitä ja niistä on siksikin mielestäni vaikea saada otetta. Rikkaat paikalliset naiset joilla on monilla yliopistotutkinto ja jopa toinen kansallisuus jostain länsimaasta elävät täällä ihan toisessa ulottuvuudessa kuin vaikkapa täkäläisen maaseudun naiset joita kuulemma ei juuri kaduilla näy sillä heidän paikkansa on kotona. Täällä varallisuus/köyhyys on ainakin joissain suhteissa mielestäni suurempi erottava tekijä kuin sukupuoli. Mutta voi myös olla, etten tarpeeksi tiedä naisten todellisuudesta täällä.

    Mua ärsyttää henkilökohtaisesti se jos joku mies ei kättele minua siksi että olen nainen - hyvin vähän sellaisia miehiä on onneksi tosin täällä tullut vastaan - mutta toisaalta en tiedä osaanko ilmiönä kuitenkaan pitää sitä ihan kamalana asiana. Tervehtimistapoja ja -konventioita on niin monenlaisia. Eihän kaikissa kulttuureissa myöskään miehet esimerkiksi suutele toisia miehiä poskille kohdatessaan mutta naista kyllä poskipusuttelisivat. Ymmärrän, että se ettei joku muslimimies halua naista kätellä liittyy sinänsä isompaan kuvioon ja on siksi kompleksinen asia mutta itsessään en toisaalta itse tosiaan näe sitä niin hirveänä ongelmana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on toi sama juttu, että rikkailla on länsimaisen tason koulutus, yliopistotutkinnot ja kaksoiskansalaisuudet länsimaista. Eli varallisuus/köyhyys todellakin ovat niitä erottavia tekijöitä ja sellainen mahdollisuuksien tasa-arvo on valovuosien päässä! Silti ymmärtääkseni kaikissa yhteiskuntaluokissa on naisen asema erilainen kuin miehen. Eräänkin varakkaan parikymppisen naisen isä kuulemma määrittelee hänen ulkonaliikkumistaan illalla kun taas veljensä voi mennä miten huvittaa. Samoin ennen avioliittoa tapahtuvan seurustelun kohdalla miehillä on eri vapaudet kuin naisilla.

      Mä en taas ehkä oikein osaa erotella länsimaista ja täkäläistä todellisuutta kunnolla. Olen länsimainen nainen ja ajattelen ja koen asiat siitä näkökulmasta..

      Kättelemättömyys ei sinänsä ole asia, jonka kanssa ei pystyisi elämään. Jos joku ei halua kätellä mua, niin sitten ei halua ja jatkan elämääni. Suuremmassa kuviossa mun taas on vaikea olla ajattelematta sitä epätasa-arvoisena ja osana yleistä naisten ja miesten niin sanottua segregaatiota. Se on tietysti totta, että on erilaisia tervehtimistapoja, esim japanilaisillakin omansa jossa ei kosketeta vastapuolta. Mitä minkäkin taustalla sitten on, en ihan tiedä, mutta länsimaissa kuten Ruotsissa tuntuu kummalliselta olla kättelemättä.

      Poista
    2. Mua on viime aikoina itseäni jotenkin hermostuttanut kaikki sellainen tervehtiminen mihin pakolla kuuluu koskettamista. Joitain ihmisiä tekee mieli halailla ja poskipussailla, toisia en haluaisi edes kätellä, enkä välttämättä sitten kättelekään. En siksikään ehkä osaa ajatella, että länsimaassakaan/länsimaisenkaan ihmisen täytyisi haluta kätellä kaikkia. Mutta ymmärrän kyllä tosiaan, että muslimimiehen kättelemättömyydessä on kyse suuremmasta kokonaisuudesta. Toisaalta sekin tuntuu ongelmalliselta miten minulla länsimaisella naisella on lupa ja oikeus olla yksilöllinen itseni tervehtimisen suhteen, mutta muslimimiehen käytös ja valinnat sidotaan väistämättä suurempiin linjoihin.

      Mulle ei ole tosiaan jostain syystä täällä noussut ongelmaksi niinkään naisasiakysymys vaan itseäni koskettaa tällä hetkellä lähempää maailmanlaajuinen taloudellinen epätasa-arvo, ja tuo mainitsemasi mahdollisuuksien epätasa-arvo. Vaikken jotenkin osaa suhtautua sukupuolten välisen tasa-arvon suuriin haasteisiin täällä länsimaisesta näkökulmasta, täkäläistä köyhyyttä ja toivottomuutta toisaalta katselen juurikin länsimaisen hyväosaisen ihmisen silmin ja mietin paljon omaa rooliani tässä kuviossa. On vaikea olla ajattelematta, että oma hyvä onneni ei olisi muilta pois. Olen tainnut suorastaan jäädä vähän jumiin näihin ajatuksiini ja syyllisyydentuntoihin, enkä ehkä siksikään osaa oikein mielessäni tarttua muihin epäkohtiin?

      Poista
    3. Joo ei tietysti voi eikä pidä pakottaa ihmistä kättelemään. Mutta jos me länsimaisina naisina emme halua joissain tilanteissa kätellä, niin sen taustalla on eri idea kuin mitä täkäläisen kulttuurin mukaisen kättelemättömyyden taustalla on. Ja sillä periaatteen tasolla naisten kättelemättömyys on mun mielestä huono idea, koska sen taustalla vaikuttavat seksistiset ja sovinistiset näkemykset naisesta ja naisen asemasta. Tai jos näin ei ole, niin en ole ehkä kuullut uskottavan kuuloista selitystä siitä miksi asia ei olisi niin.

      Tämä nyt menee ylipäätään ehkä vähän hifistelyksi, mutta julkisissa asemissa olevilta kai yleisesti odotetaan käytöstä, joka heijastaa niitä eettisiä periaatteita joiden mukaan halutaan yhteiskunnassa elää. Esimerkiksi olla syrjimättä sukupuolen perusteella. Kaikilla pitää olla vapaus uskoa mihin haluavat, mutta sen ei pitäisi mennä yhdenvertaisuusperiaatteen edelle julkisissa yhteyksissä? Toki nämä kättelyasiat on pikkujuttuja ja osittain tapakulttuuria, mutta en ole osannut olla ajattelematta, että se ei olisi osa sitä kokonaisuutta, johon kuuluu vakavat naisten oikeuksia vastaan rikkovat kulttuurin piirteet.

      Mitä tulee maailmanlaajuiseen taloudelliseen ja mahdollisuuksien epätasa-arvoon, niin se on kyllä toivotonta. Egyptissä on just nyt tosi huono tilanne meneillään ja monet paikalliset ovat viime aikoina tulleet minusta entistä masentuneemmiksi. Jumiin jäämisen johonkin tuntoihin ja ajatuksiin ymmärrän hyvin. Mulla se on ehkä ollut nämä naisten (ja homojen ja uskonnottomien) kohtelu ja asiat, jotka siihen vaikuttaa. .

      Poista
    4. Olet totta kai ihan oikeassa. En oikein edes tiedä enkä ymmärrä miten en saa itseäni kuohuttumaan näistä asioista! Kai se on sitä, että täällä on niin paljon mistä kuohuttua, kun ihan perusvapaudetkin puuttuvat; on ollut pakko jotenkin turruttaa itsensä ja hyväksyä paljon sellaista mikä tuntuu kestämättömältä.

      Joillekin jutuille en silti vain turru kun ne koskettaa itselleni täällä läheisiä ja tärkeitä ihmisiä niin konkreettisesti. Ne on niin vaikeita asioita, etteivät pääse edes blogiin asti ja siksikin vievät ehkä niin paljon mun ajatustilasta.

      Täälläkin taloudellinen tilanne tuntuu koko ajan huononevan. Ruuan hinta nousee koko ajan, ihmettelen miten paikallisilla riittää rahaa ruokaan saati muuhun.

      Poista
    5. Nämä on näitä asioita, joista en aina ole ihan varma osaanko näistä "ajatella oikein". Kuohuttavia mutta kuuntelen kyllä aina mielelläni jos joku osaa selittää näitä kulttuuriasioita niin, että uusia näkökulmia avautuu.

      Huh voin vain kuvitella mitä kaikkia vaikeita asioita Sudanissa joutuu kohtaamaan.

      Poista
    6. Musta tuntuu, että hyvin harvasta asiasta olen nykyisellään ihan varma! Välillä on ikävä nuoruuden ehdottomuutta :)

      Mutta se piti vielä sanomani, että vaikka todellakin tuntuisi asialliselta, että islaminuskoa käsiteltäisiin ja arvosteltaisiin rohkeasti feministisestä(kin) näkökulmasta, niin toivoisin itse myös enemmän asiallista keskustelua islaminuskosta ihan yleensäkin ja sen tietoisuuden lisäämistä, että muslimeita on ihan äärestä ääreen ja heidän joukossaan on monia erinomaisen tiedostavia, vahvoja naisia jotka ovat oman elämänsä hallinnassa. Se on varmasti selvää siellä Kairossa kuin myös täällä Khartumissa, mutta ei ehkä yhtä selvää kaikille kaikkialla.

      Poista
    7. Joo se on varmaa, että on vahvoja musliminaisia - tämä Mona Eltahawy esim vaikuttaisi aika vahvalta ja jämäkältä tyypiltä :) Ja aivan varmasti muslimeja yleensäkin on laidasta laitaan. Kuten ihmisiä ylipäätään ja ihmisiähän tässä ollaan ennen kaikkea ja vasta sen jälkeen muslimeja, kristittyjä tai ateisteja jne. Henk.koht. jaan todennäköisesti ateistin kanssa enemmän yhteneviä käsityksiä esim yliluonnollisesta tai kirjaimellisesta uskonnontulkinnasta ja siitä että uskonto on yksityisasia, mutta muilla on oikeus olla eri mieltä. Mikä sitä asiallista keskustelua sitten vaikeuttaa, en oikein tiedä. Netissä varsinkin tuntuu joskus olevan mahdotonta ja puolin ja toisin kuumenevia tunteita, jotka joskus estävät koko keskustelun!

      Poista
  2. Tasa-arvon puuttuminen, sukupuolinen ja luokallinen, on iso asia Egyptissä. Kysymys, ongelma, johon ei ole mitään yksiselitteistä vastausta. Joten en kommentoi sitä. Moni asia ottaa päähän näin suomalaista naista.

    Mutta tuohon kättelemiseen, eli pieneen tapaan, yksityiskohtaan on tässä pari huomiota. Minua itseäni aluksi harmitti ja otti päähän, kun jotkut miehet eivät kätelleet minua, naista. Aivan kuten Ansku sanoit, sovismia jne.
    Minulla kesti muutaman vuoden, ennen kuin osasin ajatella, ainakin toisinaan, asioita eri näkökulmasta. Länsimaisena sitä ottaa loukkauksena, jos minua naisena ei kohdella samalla tavalla kuin miehiä. Suomessa on ollut kova pärjäämisen kulttuuri, naisten on pitänyt olla töissä. Suomi oli maatalousyhteiskunta aina 60-luvulle asti. Senkin jälkeen naiset olivat töissä, hankkivat rahaa jne. Ja samalla naisen koti- ja muut "naisentyöt" ovat kärsineet massiivisen inflaation arvostuksessa. Joten meillä on aika raaka sukupuolinen ympäristö, varsinkin naisten on osattava, oltava tasavertaisia työssä. Vaikka asiat ovat muuttuneet, vieläkin koti- ja sen metatyö omaa hyvin pienen statuksen. Egyptissä naisilla ei ole vastaavaa kulttuuria. Naisilla on oma elinpiirinsä ja miehillä omansa. Esim. naima-asioissa naisilla (äidillä, tädeillä) on tietoa naapureiden nuorista naisista. Tietoa, joita miehillä ei ole. Naiset ovat kunnioitettuja naisina. Naiset itse ylläpitävät näitä roolimalleja yhtä paljon kuin miehetkin. On enneminkin häpeä, jos mies tekee kotona kotitoitä, vaihtaa vauvan vaippaa jne. Kättelyn puuttumisessa olen ajatellut, että mies oikeasti kunnioittaa minua. Minusta se ei aina tunnu siltä, enkä kaipaa tätä piirrettä, mutta miehen omista lähtökohdista hän näkee sen noin.

    Jos kiinnostaa:
    http://www.outiofcairo.com/articlesfinnish.html

    VastaaPoista
  3. Suurkiitos tästä kommentista!! Onpa ihan tosi hienoa kuulla pidempään täällä eläneen näkemystä ja kokemusta egyptiläiseen kulttuuriin ja tapoihin!

    Aivan totta mitä sanot suomalaisesta pärjäämisen kulttuurista, historiasta ja nykytilanteesta. Kulttuurit Suomessa ja Egyptissä on varmaan mahdollisimman kaukana toisistaan, niin ei ehkä ihme että tulee välillä yhteentörmäyksiä :) Samaan aikaan ei todellakaan toisaalta tarvitse täällä "hävetä" äitiyttä tai "naistentöitä" ja täytyy toisaalta sanoa, että välillä taas se on vapauttavaa!

    Ja sen vähän mitä feminisminkin teoriaan olen tutustunut, niin olen ymmärtänyt että tosiaan naiset itse ylläpitävät roolimalleja yhtä paljon kuin miehetkin. Se on aina hyvä muistaa, ja tietysti se että ei kulttuurin sisällä elävälle naiselle nämä asiat ehkä näyttäydy samalla tavalla kuin minulle ulkopuoliselle.

    Kättelystä... Olet ihan oikeassa, että miehen omista lähtökohdista käsin kättelemättömyys on kunnioittavaa. Silti jotenkin nämä tasa-arvopuutteet siinä suuremmassa kuviossa on saaneet mua kuohuksiin. Jatkan harjoituksia ja tutustumista tähän kuohuttavaan mutta äärettömän mielenkiintoiseen maailmankolkkaan! :) Ja todellakin kiinnostaa juttusi Kairosta, tulen tutustumaan syvemmin!

    VastaaPoista