maanantai 5. syyskuuta 2016

Hajatelmia ja juhlia

En osaa nukkua eri huoneissa pojan kanssa, mutta on ihanaa että hän nukkuu vieressä, eikä enää juuri heräile. Sisarensa uniasioihin ei voinut kuvitellakaan voivansa vaikuttaa isän lohduttelulla ja selän taputtelulla. Ihmeellisen erilaisia lapsia.

Olen jokseenkin tottunut oleilemaan yksikseni ja kaukana läheisistä ihmisistä, mutta viime aikoina olen ollut kyllästynyt olemaan yksin. Tuntuu siltä etten tunne täällä oikein ketään, enkä toisaalta oikein tapaakaan ketään. Joskus tuntuu siltä, että nämä olosuhteet ovat yhtä alituista meditaatioharjoitusta - en jaksaisi koko ajan meditoida.

Onneksi naapurin äidistä ja kodinhoitajasta on muodostunut tärkeitä arjen ihmiskontakteja. Olen loputtoman kiinnostunut Kenian todellisuudesta ja täkäläisten kenialaisten kodinhoitajien elämän ulottuvuuksista.

Monen tarinaan kuuluu isyydestään vähät välittävä mies, omia etnisiä heimojaan suosiville korruptoituneille rekrytoijille lähetetyt sadat tuloksettomat työhakemukset, kelvollisten koulujen armottomat koulumaksut ja muut realiteetit. Tilanteet, joissa vähän mikä tahansa työ vähän missä tahansa houkuttelee lasten järkevältä tuntuvan tulevaisuuden mahdollistajana.

Nämä naiset ja ensimmäiset päivänsä uudessa vieraassa maassa lohduttoman ikävän, katumuksen ja epätoivon vallassa. Vähä vähältä esiin nouseva sinnikkyytensä, toiveikkuutensa ja sopeutumisensa. Jumankauta mitä naisia! Leikittelen ajatuksella Kairon kenialaisyhteisön hyvinkin villin kuuloisiin bileisiin kärpäsenä katossa osallistumisesta. Olen iloinen, että heillä on toisensa ja juhlansa.

Joskus tuntuu mielettömän onnekkaalta saada kokea ja nähdä tämä kaikki ja tämä paikka. Esimerkiksi viime viikolla kun autonkuljettaja kuskasi minua illan pimeässä tässä loputtoman kokoisessa maailman metropolissa. Niilin reunaa pitkin ja sen ylittävien historiallisten päivämäärien mukaan nimettyjen siltojen yli tasaisesti kulkeva auto ja sen ikkunoista avautuva Kairon yö joka ei ehkä koskaan nuku. Autonkuljettajan kertomukset Muslimiveljeskunnasta. Päälläni hölmö pikkumusta ja punattu suu määränpäänäni miehen työpaikan hienostelevat kokkarit, joissa väistyvä pomo on hyvä puhuja ja jossa kohotan liikuttuneen maljani Egyptille.

15 kommenttia:

  1. Juuri eilen illalla mietin, että on se vaan ihmeellistä kuinka lapset kaikki nykyään nukkuvat melko poikkeuksetta läpi yön. Isommat jo vuosia omissa sängyissään, yhdessä omassa huoneessaan; pienin vielä toistaiseksi pinniksessään niin lähellä minun puoltani sängystä, että voi yöllä tarpeen tullen ottaa minusta kädellä kiinni puolinukuksissa. Mutta siis nukkuvat! Ja minäkin nukun. Se on ihan mieletöntä.

    Tuo yksinolo on pitemmän päälle tosi tylsää vaikka sen kanssa olisi sinänsä ihan sinutkin. Se oli täällä tosi pitkään todellisuuteni ja ajoittain on edelleenkin, mutta vähitellen olen nyt kuluneiden viikkojen aikana huomannut, että minulla ihan oikeasti on ympärilläni ihmisiä joihin voin luottaa ja joita on kiva nähdä. Toisaalta suuri osa tämän hetken ystäväpiiristä muuttaa muille maille viimeistään ensi kesänä... On siis nautittava hyvästä seurasta niin kauan kuin sitä kestää!

    Kairon kenialaisyhteisö juhlineen kuulostaa kiehtovalta. Täälläkin kai monet pitäytyvät aika tiiviisti maanmiestensä ja -naistensa joukossa mutta en tiedä pidetäänkö täällä villejä juhlia. Moninaisten rajoitusten vuoksi elämä täällä tuntuu kaikkinensa jotenkin typistetyltä ja hiljennetyltä. Mutta ehkäpä jossain suljettujen porttien ja ovien takana juhlitaan hyvinkin villisti!

    Teillekin on tulossa uusi pomo? Miehen toimistolla aloitti tämän viikon alussa useampi uusi kollega. Uutta pomoa odotellaan vissiin vielä noin viikon verran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin - miten mieletöntä voi olla useamman hengen yhtäaikainen nukkuminen! Meillä vielä esiintyy pienemmän havahtumisia ja "musical beds" -ilmiötäkin joskus, mutta olen tosi helpottunut että vaikein näyttäisi olevan takana.

      Onpa kiva että siellä on ystäväpiiriä muotoutunut, tuotahan se tosin on että sitten joko itse tai muut lähtevät. Eli todellakin pitää nauttia hyvästä seurasta silloin kun sitä on! Viime aikoina mua on tylsistyttänyt oma ei aina niin erinomainen seurani ;)

      Kenilaisbileet kuulosti villeiltä ja kiehtovilta. Toivottavasti sikäläistenkin rajoitusten ja suljettujen ovien takana juhlitaan villisti!

      Tänne tulee joo uusi pomo, mutta en nyt muista milloin tarkalleen aloittaa. Uusien alkujen aikaa vissiinkin nämä syksyt.

      Poista
  2. Nukkuminen rauhassa on kylla elaman A ja O. Muistan edelleen miten ihanaa oli kun tyttö alkoi nukkua omassa huoneessa ja sain taas palata iltarutiiniin eli lukemiseen sangyssa ennen nukahtamista. Mita luksusta!

    Yksinaisyys toisessa maassa on aika raskasta, toisaalta meille suomalaisille se varmasti sattuu monesti paremmin kuin muille. Vastapainoksi sille etta Turkissa on pakko olla valilla vahan liiankin sosiaalinen saadakseen kavereita ja apua niin nautin valilla siita etta kukaan ei hairitse mutta pidemmalla aikavalilla niita kanssakulkijoita kylla tarvitaan. Tsemppia Kairoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, nukkuminen on elämän a ja o. Ja rauhalliset lukuhetket luksusta.

      Kanssakulkijat ovat aina ihania ja tarpeen, mutta onneksi tosiaan yksin oleilukin on ihan tervetullutta ja tarpeen. Se on se tasapaino tässäkin kuten kaikessa aina paras. Kiitos tsempeistä ja terveiset Turkkiin!

      Poista
  3. Voi että kirjoitat ihanasti! Kiitos tästä blogista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos ihanasta palautteesta <3

      Poista
  4. Opinnot ja työ ja kaikki internetin ulkopuolinen elämä ovat syöneet aikaa ihan hulluna, mutta nyt kahlasin tekstejä läpi. Ja pitäisi muistaa tulla useammin, expatjutut herättävät suunnatonta "I know that feeling"-oloa, ja yhteiskunnalliset kannanotot avaavat silmiä (varsinkin, kun omat Afrikka-opinnot keskittyvät sinne Saharan toiselle puolelle). Kiva kun kirjoitat, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos kiinnosti kahlata tekstejä läpi. On aina kiva jos omat kokemukset aiheuttavat jollekin "I know that feeling" -oloa niin kuin itsellekin on kiva lukea muiden tekstejä ja löytää kyseistä olotilaa kuvaavia tunnelmia :) Yhteiskunnalliset kannanotot on vähän arkoja paikkoja, mutta täältä käsin ja tästä omasta näkökulmastani käsin on jotenkin ollut vaikea olla täysin ottamattakaan kantaa.

      Poista
  5. Tosi kiva kirjoitus - ja ymmärrän, että joskus vähempikin meditaatio riittäisi! Onneksi sinulla on tuo naapuri, ja kodinhoitaja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähempi meditaatio riittäisi vallan hyvin joskus :) Onneksi on kodinhoitaja ja naapuri. On tosi kiva, että naapurin äidin kanssa voi kahvitella ja käydä uima-altaalla lasten kanssa jne. Olisi tosi paljon tylsempää ilman häntä!

      Poista
  6. Mä niin tykkään tavastasi kirjoittaa! Se heittää lukijan suoraan sinne Pohjois-Afrikan vilskeeseen. Tuosta nukkumisesta sen verran, että nyt kun sen makuun on päässyt, ei millään sitten enää malttaisikaan nukkua. Nim. koukussa netflixiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi kiitos Helena ja te kaikki. Jep, mikä siinä on kun sitten kun voisi nukkua, niin ei nuku, vaan keksii vaikka mitä tärkeää luettavaa ja nähtävää pitkälle yömyöhään.. :)

      Poista
  7. Vaikka luulin lähteneeni Kairosta niin fyysisesti kuin henkisestikin vailla kaihoa, niin jotenkin nämä sun kirjoitukset on hirveän tärkeitä - kurkistuksia omaan elettyyyn arkeen maassa, josta välillä on sellainen "did it really happen?" -olo.

    Ihana kuulla, että teillä nukutaan hyvin. Meillä pienempi on nykyään perheen unikeko, hänet kun käy kippaamassa iltatoimien jälkeen lastenhuoneeseen pinnikseen niin saa seuraavan kerran käydä poimimassa sieltä aamupalalle.

    Sain tällä viikolla facebook-kaveripyynnön meidän Kairon nannylta Litalta. Oli ihana nähdä kuvia, jossa hän ja meidän edellinen apulainen Mariam olivat tehneet retken Ein Sukhnaan ja nauttivat hiekkarannalla tukka hulmuten merituulesta. Vaikka kummallakin naisella on raskaita asioita arjessa huolehdittavanaan, niin filippiiniläisyhteisön tuki on vahva ja elämässä on iloa. Vahvoja naisia myös he.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että tuottavat iloa! Nämä on kyllä niin kummia kuvioita kun joku juttu saattaa herättää esim vaikka jotain piileviä tunnelmia. Me käytiin just Brysselissä ja olin ihan jotenkin ulalla, että missä hitossa mä asunkaan - kulman takana vai mikä tämä Kairo nyt olikaan :) Rinnakkaisia todellisuuksia vai mitä. Sitä ainakin ovat kodinhoitajien ja meidän länsimaisten todellisuudet. On taakkoja ja sitten raskaita sellaisia ja kuitenkin taas ne samat elämän ilot kaikilla. Ja siunattuja ovat nukkuvat lapset! :)

      Poista
  8. Aamen! :D Laitathan viestiä jos reissaatte joskus Geneveen.

    VastaaPoista