lauantai 29. lokakuuta 2016

Money talks koulussakin

Vähän taas koulujutuista. Pian viisi vuotta täyttävä tytär käy täällä ranskalaisen systeemin mukaisen esikoulun viimeistä luokkaa. Ensi vuonna hänen on määrä vaihtaa koulua ala-asteen puolelle. Koulusysteemistä riippuen joulukuussa syntyneenä hän joko toistaisi esikoulun viimeisen luokan tai aloittaisi ala-asteen ensimmäisen luokan.

Koulun valinta aiheuttaa jatkuvasti harmaita hiuksia. Ei ainoastaan sen takia ettemme oikein pääse varmuuteen siitä millä kielellä ja minkälaisen systeemin mukaista koulua hänen olisi järkevä käydä, vaan myös sen takia että koulumarkkinat täällä ovat aika villit.

Osa yksityisten koulujen oppilaista on hyvin toimeentulevien egyptiläisten perheiden lapsia. Suomalaisesta ja eurooppalaisesta näkökulmasta katsoen ja yleistäen sanoen joidenkin vanhempien mentaliteetti vaikuttaa joskus melko erikoiselta. Sen voisi tiivistää ilmaisuun "money talks".

Kalliita lukukausimaksuja maksavat vanhemmat eivät aina vaikuttaisi näkevän lapsiaan oppilaina muiden joukossa vaan ikään kuin maksavina asiakkaina. Kärjistäen voisi jatkaa sanoen, että opettajia ei aina nähdä asiantuntijoina, vaan niitä vaikuttaisivat joskus olevan heidän palkkansa maksavat vanhemmat. Eräs isä esimerkiksi katsoi asialliseksi läksyttää kovin sanoin nykyisen koulun pihalla opettajaparkaa, joka oli kehdannut kuulemma liian tiukkaan ääneensävyyn (ja omasta mielestäni epäilemättä aiheesta) kehottaa miehen lasta kuuntelemaan opettajaa. True story.

Toiset ovat suoraan sanoen kehottaneet välttämään paikallisia yksityiskouluja ja valitsemaan suosiolla Lyçee françaisen ja parin hyvämaineisen kansainvälisen koulun välillä. Muun muassa tämän money talks -mentaliteetin ja omien arvojen yhteensovittamattomuuden takia, joka mahdollisesti aiheuttaisi epämukavia tilanteita playdate- ja synttärikutsuja myöten.

Nämä huomiot ovat harmittavia, koska olin jo ehtinyt innostua yhdestä yksityiskoulusta, joka noudattaa kansainvälistä IB-opetussuunnitelmaa ja jonka opetuskielinä ovat sekä ranska että englanti

Nyt jos otamme nämä asiat huomioon, niin olemme taas siinä pisteessä, että pitää yrittää ymmärtää kannattaako suosiolla hylätä opittu ranskan kieli ja siirtyä brittisysteemiin kansainväliseen kouluun. Vai pysyäkö yksinomaan ranskalaisessa systeemissä ja olla joukosta erottuva erikoinen epäranskalainen tyystin ranskalaisessa systeemissä Lyçee francais:essa.

Vai uskaltaisiko sitä heittäytyä tämän money talks -mentaliteetin pyörteisiin kansainvälisen opetussuunnitelman piiriin, mutta mahdollisesti ainoana eurooppalaisena ja yrittää luovia niissä piireissä ja pyörteissä parhaansa mukaan.

Äh. Mistä näistä voi tietää mikä valinta on paras? Se on selvää, että suomalainen peruskoulujärjestelmä on kerta kaikkiaan eksoottisen ihmeellinen.

23 kommenttia:

  1. uuuh nama on niita rasittavia asioita maailmalla. Olin juuri halloween juhlissa, joissa osa lasten vanhemmista kuulu high societyyn ja yksityiskouluista puhutaan kuin yritysten tarjonnasta. Olen jotenkin onnellinen etta olemme 'voineet' valita tavallisen valtion koulun, asumme sellaisella alueella etta taso on turkkilaisittain hyva ja tyttö kasvaa tavallisten lasten kanssa. Yksityiskouluissa taallakin on vahan se meininki etta en aina tieda mista siella maksetaan, koulurakennuksista, hienoista klubeista ainakin osittain, yksityiskouluissa saisi tietysti parempaa kielten opetusta natiiveilta mutta hinnat on sellaisia etta en tieda pitaisikö itkea vai nauraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelinkin että Egypti ei varmaan ole ainoa paikka missä tätä ilmiötä esiintyy. Ihan tosi rasittavIa asenteita tuntuu esiintyvän, just tuota suhtautumista yritystoimintana jossa ei voi olla varma mikä on pääasia; joku show vai oppiminen. Ja mitä suorituspaineita asetetaan ihan pienillekin lapsille ja heidän opettajilleen kuinka pitäisi osata sitä ja tätä ja montaa kieltä mahdollisimman varhain jne. Voitte tosiaan olla onnellisia, ettei teidän ole tarvinnut lähteä tällaiseen mukaan. Ja kyllä vain ihan käsittämättömiä lukukausimaksuja, joita high societylla ei ilmeisesti ole mitään vaikeuksia maksaa omasta pussistaan ja jonka he myös usein tekevät selväksi kaikin tavoin. Meillä työnantaja korvaa koulumaksut, mutta tässä valinnan teossa se ei oikein auta. Mäkään en oikein tiedä itkeäkö vai nauraa sen tekemisen suhteen!

      Poista
  2. I feel you! Samassa tilanteessa ja samoissa pohdinnoissa eletään täälläkin. Itse olen jotenkin niin lähtökohtaisesti yksityiskouluja vastaan, nyt sen olen vasta alkanut oivaltamaan kun oma esikoinen on kuukauden verran ollut juurikin sairaan kalliissa IB-koulussa PK4- luokalla. Maksamme itse maksut ja se tuntuu ja näkyy taloudessamme. Mutta teimme valinnan ja se tuntuu oikealta monessa mielessä. Kuukauden aikana pojan kielitaito on kehittynyt hurjasti verrattuna koko viime vuoteen paikallisessa prekinderissä. Lapsi tykkää paljon ja haluaisi mennä joka päivä kouluun. (Viihtyi kyllä vanhassakin.) Hyvä näin. Mutta näin vanhempana olen hukassa. On vaikea välttyä ajattelemasta, että kun maksaa tosi paljon nin haluaa myös vastinetta niille omille intresseilleen. Siinä sitä sitten taas törmää siihen, että moni täällä haluaa lapsille jo tässä vaiheessa tiukkaa akateemista settiä kun minä taas haluan leikkiä ja liikuntaa ja sen kautta oppimista. Toiset vanhemmat syyttävät opettajia, koska nelivuotiaay eivät osaa vielä kirjoittaa kaikkia kirjaimia ja numeroita. Onneksi ope on enemmän minun ajatusmaailmani kannattaja, mutta välillä tuntuu pahalta hänen puolestaan että missä paineiden ristitulessa sitä saakaan olla. Koen myös mielenkiintoiseksi sen miten oma asenteeni on muuttunut. Esikoisen ollessa paikallisessa koulussa ihmettelin toki monia asioita, mutta en niitä sen kummemmin edes osannut kritisoida, mutta nyt kun itse maksaa kalliin hinnan ja koulu on kansainvälinen tunnen ikäänkuin olevani oikeutettu kritisointiin ja siihen että pitäisi sanoa asioista, jotka vaivaa. Ja eihän sen niin pitäisi mennä. Mulla on aika paljon peiliin katsomista tässä.

    Hankalaa on, vaikka ei edes tartteisi, koska lapsi voi hyvin ja viihtyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Jenniuu kiitos, älysin ajatella tätä nyt toista kautta myös. On toisaalta ihan ymmärrettävää että jos maksaa itse noita tähtitieteellisiä maksuja, niin on loogista, että haluaa koulun tarjoavan itselleen hyvältä tuntuvaa vastinetta. Suomalaiseen systeemiin tottuneina vähän vähemmän suorituskeskeiset leikit ja liikkumiset ja niiden kautta oppiminen tuntuvat tärkeiltä pienille lapsille. Toisin kuin varmaan sitten muissa systeemeissä kasvaneille, joissa kovat suoritukset ehkä sitten nähdään lapsen kovassa maailmassa pärjäämisen ehtona. 

      Musta se kuulostaa ihan kohtuulliselta, että ottaa opettajan kanssa puheeksi asiat jotka huolettavat ja mietityttävät. Kyllä se joskus vähän hirvittää opettajien puolesta minkälaisissa vaatimusten ristitulissa he joskus ehkä ovat, mutta en mitenkään usko että olisitte kohtuuttomia! 

      Mutta toi on se pääasia että lapsi viihtyy - sen voimalla jaksaa ehkä vähän muita epämukavuuksia. Ihan mahtavaa, että teidän poika tykkää! 

      Poista
    2. Heippa, meidän talosta on muuten 100 metrin päässä Lycee Frances :), se olisi aika hyvä koulu, mutta ranskankieli on meille liian vaikea pala.

      Mun pitää yrittää vielä vähän avata tätä mun ajatusta... (ihan mahtavaa muuten, että sinä ja Lotta olette juuri käyneet tähän kouluasiaan käsiksi, loistava ajankohta, kiitos). Mua siis hämää se omalla kohdallani, että olen yhtäkkiä melko vaivatta siirtynyt seuraamaan ihan liian tarkasti mitä kaikkea koulussa tapahtuukaan, miten luokassa hoidetaan asiat ja ajattelen, että on minun oikeus ja melkein velvollisuuskin tuoda oma ajatusmaailmani ja osaaminen esiin. Kun joku toinen ope antaa palautetta siitä miten hänen lapsi ei osaa kirjoittaa kaikkia numeroita (mun osaa just ja just ekan kirjaimen nimestään) niin mä taas ihmettelen, että miksi mun lapselle ei ole maltettu selittää paremmin jotain asiaa, jotta hän olisi tiennyt että mitä tulee tehdä. Miksi mun nyt yhtäkkiä tulisi alkaa puuttua niin paljon, päässä on monta kehitysehdotusta ja mietin, että miten ne kehtaan esittää. Ja mun mielestä mun ajattelutapani on väärin. Koska jos kaikki vanhemmat tekee näin, olisi open oltava joku todella superihminen, että kykenee kaiken suodattamaan ja ottamaan vastaan. Ja siis ennen en ole ajatellut näin ollenkaan vaan ollut vahvasti sitä vastaan, että vanhemmat ovat niin suuresti äänessä ja vaatimassa kaikkea. Kilpavarustelevat lapsiaan ja huutavat kentän laidalla. Musta taitaa olla hyväää vauhtia tulossa just semmoinen kammottava kentän laidalla huutaja, apua.

      Meniköhän tää nyt liian sekavaksi? Saitko mun ajatuksesta kiinni?

      Poista
    3. Jenniuu, tosi kiva kun kommentoit lisää, on mielenkiintoista kuulla ajatuksia tästä aiheesta. Joo luulen että saan kiinni ajatuksistasi. Nämä yksityiskouluasiat herättävät varmaankin ihan uusia ajatuksia ja tunnelmia, joita ei peruskoulumaiden kasvattien ole tarvinnut ennen kokea käytännössä. Sitten jos opetuksen painopisteet ja menetelmät eroavat kovasti siitä minkä itse kokee tärkeäksi, niin tietysti se jää kaivelemaan varsinkin ottaen huomioon ne päätähuimaavat itse maksetut maksut.

      Ja joo, ymmärrän tuon että toisaalta ajattelee niin, että se on väärin puuttua kaikkeen mitä koulussa tapahtuu kun opettajat ovat kuitenkin ne joiden työ on opettaa lapsille koulun opetussuunnitelman mukaiset asiat. Ja niinpä, aika mahdottomaksi menee, jos jokainen vanhempi esittää omat vaatimuksensa jos ne eroavat keskenään paljon. Olisiko tässä(kin) kyse kulttuurien välisistä eroista, mitä pidetään ja mitä on opittu pitämään tärkeänä? Itsekin näkisin noi sun mainitsemat asiat paljon tärkeämpinä kuin vaikkapa 4v numeroiden oikeinkirjoituksen tai muotojen ulkoa opettelemisen, joita joku muu ehkä pitää tärkeänä. En keksi mitään järkevää tapaa tähän, koska oikeastaan tekee mieli kannustaa sua pitämään kiinni noista asioista mitä mainitset selittämisen ja ohjaamisen tärkeydestä. Voisiko olla eroja myös koulujen managementien suhteen miten odotukset vaatimukset ja opettajien suhde niihin hoidetaan käytännössä? Jos on hyvä management, niin varmaan vaikuttaa koko kouluun. Oletko puhunut heidän kanssaan tai tiedätkö linjauksistaan?

      Poista
  3. Omaan kokemukseni pohjautuen selvittäisin tarkkaan koulujen opetusmetodit. Enkä luottaisi yksinomaan koulujen kertomaan tässä vaan yrittäisin saada tietoa myös vanhemmilta. Meillä on kokemusta kalliista yksityiskoulusta, jonka resurssit olivat aivan uskomattoman hyvät, mutta opetusmetodit kuin vuosikymmenten takaa. Ilmeisesti muut vanhemmat olivat kuitenkin tyytyväisiä, kun pk-ikäisetkin olivat putipuhtaissa vaatteissa päivänsä jälkeen vaikka ohjelmassa oli ollut esim. puutarhanhoitoa tai leivontaa. Oppilaat eivät saaneet tehdä mitään muuta kuin katsoa. Myös tapaturmia varottiin hysteerisesti, mikä vaikutti mm. urheiluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuuh no just esimerkiksi tuon kaltaista meininkiähän sitä haluaisi välttää. Ihmetyttää miten kuvailemasi kaltaiseen tyyliin tyytyväiset vanhemmat sitten näkevät asian. Varovat viimeiseen asti kaikenlaista mihin ehkä itse haluaisi lasta kannustaa. Tässä meidän pähkäilemässä paikallisten suosimassa yksityiskoulussa näyttäisi olevan ihan todella hyvät resurssit, mutta se yleinen kulttuuri sitten on arvoitus, että miten siinä osaisi itse luovia mahdollisesti ainoana eurooppalaisena.

      Kiitos vinkistä selvittää koulun opetusmenetelmät ja vanhempien kokemukset - niitä todella haluaisin kuulla! Mistähän niistäkään toisaalta sitten tietää miten kenenkin kokemukset, näkemykset ja odotukset osuvat yksiin omien kanssa, niin kuin Lotta tuossa alla pohtii. Alan ehkä kohta joko itkeä tai nauraa, katsotaan jos se vaikka auttaisi ;)

      Poista
  4. Yksityiskoulukuvioissa on paljon outoa ja hankalaa ja joka maassa lisäksi varmasti ihan omat ilmiönsä mitä tulee koulunkäyntiin.

    Meillä on lapset käyneet kahta eri kansainvälistä yksityiskoulua nyt jo aika monen vuoden ajan. Olen ihan tyytyväinen lasten nykyiseen kouluun (ja edellinen oli myös hyvä), ja aika tiiviisti mukana koulun arjessa eli mielestäni hyvin selvillä opetusmenetelmistä ja koulun ilmapiiristä.

    Meilläkinhän työpaikka kattaa suurimman osan kuluista eli itse emme suoranaisesti koulumaksuja kaikkinensa maksa, mutta koulu saa joka tapauksessa paljon rahaa meidänkin lastemme koulunkäyntiä kohden. Yritän olla tarkka sen suhteen mistä koululla napisen, mutta viime aikoina olen huomannut etten enää ole ihan yhtä helppo ja nöyrä vanhempi kuin aikaisemmin - aikaisempaa enemmän huomaan miettiväni juuri sitä, että sen lisäksi, että olemme vanhempia olemme myös maksavia asiakkaita. En tiedä onko tämä osaltani hyvää vai huonoa kehitystä mutta kehitystä kumminkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se välttämättä ole aina huonoa kehitystä, joskus kun sitä voi olla liiankin vaatimaton ja tyytyä johonkin mikä ei miellytä ja mihin ei ehkä tarvitsisi tyytyä. Itsekin haluaisin opetella pois liiasta ”kiltteydestä” joidenkin asioiden suhteen.

      Asiakkaita yksityiskoulujen perheet vain ovat, ei sille mitään voi. Se vaan on mua tässä eniten mietityttänyt ja ärsyttänytkin kun tämä täkäläinen high society -kulttuuri on niin vierasta. Se on sellaista äärimmäistä varakkuutta ja ”bling bling”-menoa, joka tuntuu joskus siltä, että se kuuluu kaikin tavoin osoittaa esim Gucci-laukuin ja muine statussymboleineen. Sitten jos olisi ainoa, joka ei ihan tunne edustavansa tätä kulttuuria, niin voisi olla epämukavaa, varsinkin jos omat näkemykset ja odotukset koulunkäynnistä eroavat paljon.

      Tosi kiva, että sielläkin lasten koulu on hyvä!

      Poista
  5. Tuo on kyllä varmasti vaikeata. Ja eihän etukäteen voikaan tietää, onko valinta juuri oikea. Yhtälössä on niin monta tekijää, ja ne elävät ja muuttuvatkin koko ajan (koulussa esimerkiksi opettajanvaihdokset voivat vaikuttaa, jne.). Itse olen yrittänyt ajatella, että keskeistä on, viihtyykö lapsi, lähteekö mielellään aamulla kouluun. Mutta sitähän ei just voi tietää etukäteen. Vuosien varrella on ollut mielenkiintoista myös huomata, että eri ihmisillä on samoista kouluista hyvinkin eri kokemukset ja mielipiteet. Jollakulla voi olla yksi huono kokemus jonka perusteella lyttää koko koulun. Jollakulla (tai hänen lapsillaan) kaikki on mennyt hyvin, syistä joihin ei ehkä lopultakaan ole niin itse edes voinut vaikuttaa eli jotka ovat kuitenkin aika sattumanvaraisia, mutta lopputulos on se, ettäö koulu on tämän ihmisen mielestä hyvä. Vaikka se olisi naapurin mielestä aivan tyhmä koulu - ja samaa koulua, samaa laitosta, on kuitenkin käyty. Ihmisillä on kuitenkin niin eri tarpeet, ja eri odotukset myös. Minuakin on täällä hämmentänyt se, että jotkut mieltävät itsensä koulun asiakkaiksi, ja sekin on oikeutettua. Suomalaiseen systeemiin tottuneena on nöyrempi. Meidän lapsethan kävivät Saksassakin ihan tavallista saksalaista koulua, jossa ei ollut tuota "asiakkuusoloa". Brysselissä Eurooppa-koulun suomilinjaa, mutta siinäkään en kyllä mieltänyt itseäni asiakkaaksi.
    Olen juuri itse kirjoittamassa blogipostausta sisäoppilaitoksista, sillä siihen kulttuurin törmääminen täällä Afrikassa on ollut mielenkiintoista. Se on niin vierasta meille. Samoin aatoksin kuin sinäkin, että suomalainen peruskoulusysteemi se täällä vasta ihmeellinen on. Kyllä siinäkin ehkä on kehittämisen varaa, joskus mietin estääkö liiallinen itsetyytyväisyys (Suomessa) kehityksen, sillä maailma muuttuu ja koulunkin pitäisi. Mutta upea systeemihän se on, ilman muuta. Ehkä just tämä "asiakkuus" näissä kalliissa kansainvälisissä kouluissa tekee sen, että asioita alkaa miettiä useammalta kantilta. Tosin tajuaa myös sen, että verorahoja ei varmasti ole SUomenkaan kouluissa haaskattavaksi asti. Ja toivoisin myös välillä, etteivät suomalaiset vanhemmat liikaa tuudittautuisi siihen, että koulu hoitaa ihan kaiken - joskus ihmisten kuulee nurisevan suurin piirtein siitä, että pitää yksi vihko ostaa tai osallistua johonkin retkimaksuun. Ei sekään minusta ihan oikein ole (se nurina, siis).
    Täällä Maputossakin on ranskalainen koulu, sen lisäksi portugalilainen ja 2 isoa englanninkielistä. Lisäksi on edullisemmissa kaupunginosissa kansainvälisiä kouluja, halvempia, joista en niin tiedä. Me valitsimme koulun niinkin tieteellisesti, että lähetystössä mun miehen edeltäjän lapset kävivät sitä ja he olivat tyytyväisiä :-) Jos täällä olisi ollut saksalainen koulu, sekin olisi ollut kiinnostava. Ai niin, on täällä myös skandinaavinen koulu, ruotsinkielinen, se on tosin hyvin pieni, nelisenkymmentä lasta, eikä kata koko koulunkäyntiaikaa - hyvä pienemmille, luulisin.
    Ranskalainen koulu on täällä aika hyvän ja suositun tuntuinen, minäkin tunnen monia, joiden lapset käyvät sitä. Onnea teidän pähkäilyihin ja pohdintoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin, se on tärkeintä, että lapsi itse viihtyy ja lähtee kouluun mielellään. Mutta niin kuin kattavasti pohdit, niin kaikkea ei voi etukäteen ihan tietää. Ja tuo miten eri ihmisten kokemukset, näkemykset ja odotukset vaihtelevat samasta koulusta. Samaa olen huomannut nykyisestä esikoulusta. Jotkut sanovat yhtä ja toiset toista ja ovat siksi valinneet jonkin toisen esikoulun, vaikka itse olen ollut ihan perustyytyväinen - eniten varmaan sen takia, että lapsi viihtyy, on joskus viikonloppunakin pyytänyt päästä kouluun.

      Tuo teidän koulunvalintametodi kuulostaa just hyvältä! Mulla ei olisi mitään ongelmaa valita täällä samalla metodilla yhtä hyvämaineista kansainvälistä brittisysteemin koulua, mutta kun nämä kieliasiat ja liiallinen tulevaisuuden arvaamiseen sortuminen saavat mun pääni sekaisin:) Onpas monta kouluvaihtoehtoa siellä teilläkin päin ja kiva kuulla, että ranskalaiseen ollaan tyytyväisiä. En ihan edes tiedä miten täällä. Välillä on häiritsevää kun näin isossa suurkaupungissa ei ole oikein mitään yhtä ulkomaalaisyhteisöllisyyttä, on omillaan enemmän ehkä kuin pienemmässä paikassa.

      Afrikan mantereella esiintyvä sisäoppilaitoskulttuuri on tosi hämmentävä. Täällä päin pohjoisessa ei ole sitä, mutta Ugandassa oli. En ihan muista, mutta oliko ihan pienillekin lapsille suunnattuja jopa! Tuntuu tietysti kamalalta ja ihmetyttää mihin kaikkeen se perustuu. Pitävätkö sitä parhaana koulutuksena lapsille ja miksi, onko lapsia ”liikaa” vai mitä. Kiinnostavaa lukea jos kirjoitat tästä.

      Suomalainen koulusysteemi on tosi ihmeellinen ja erilainen monen muun maan näkökulmasta katsoen. Mulla ei ole kokemusta vanhempana olemisesta Suomessa, niin en ihan tiedä mitä ajattelisin ja miten kokisin siellä koulut ja päiväkodit. Se mielikuva on kyllä mullakin mitä sanot liiallisesta tuudittautumisesta koulun kaikenhoitavuuteen. Muuallahan varmaan paljon enemmän vaaditaan osallistumista kouluun ja lasten arkeen yleensä. Belgiassakin esim ymmärtääkseni koko ala-asteen ajan vaaditaan kouluun tuomista ja viemistä, eivät kulje itsenäisesti niin aikaisin. Kiitos onnentoivotuksista pähkäilyyn, sitä on tässä tullut tehtyä jo riittämiin :)

      Poista
    2. Uskon, että Ugandassakin tosiaan oli varmaan tuo boarding school -kulttuuri, kun se täälläkin on niin vahva. Korreloiko se jotenkin sen kanssa, miten huonolla tolalla julkiset koulut ovat... voipi olla. Minä en ole kovin paljoa päässyt juttelemaan sisäoppilaitoksen valinneiden vanhempien kanssa, sattuneesta syystä, tietysti siksi että heitä ei näe meidän koulussa, toiseksi siksi, että nekin, jotka valintaa harkitsevat, eivät välttämättä puhu siitä small talkina tuntemattoman suomalaisäidin kanssa koulun pihalla. Olisi mielenkiintoista kuulla enemmä juuri vanhemmilta itseltään, mutta se vaatii tietysti aikaa ja sopivan tilanteen. Joitain havaintojani kirjoitin silti jo nyt - voin laittaa niitä enemmän julki sitten, kun saan selville... Joka tapauksessa ihan erilainen kulttuuri kuin meillä!
      Minä taidan peruskoulumaan kasvattina olla sellainen, että olen enimmäkseen tyytyväinen kouluun (jos lapsikin on). Silmät pyöreinä kuuntelen joskus esim. amerikkalaisvanhempia, kun he ovat kovinkin tuohtuneita jostain, mitä minä en ole hoksannut edes ajatella, ja vaikka ajattelisinkin, en näkisi mitään aihetta tuohtumukseen. Se on joskus huvittavaakin! Minulla on selvästi enemmän tämä "otetaan mitä annetaan"-asenne selkäytimessä.Mutta enpähän maksa koulua itse, se varmastikin vaikuttaa.

      Poista
    3. Niin voisiko olla tuo korrelaatio miten huonolla tolalla julkiset koulut yleensä ovat. Täälläkään eivät kyllä aivan varmasti ole tasokkaita, mutta ei silti ole tuota sisäoppilaitoskulttuuria. Ja joo eivät tietysti tule sinulle juttelemaan aiheesta, etkä ehkä pääse tilanteisiin jossa olisi paikallaan kysellä. Kiinnostavaa tulla lukemaan juttusi aiheestA!

      Joo ymmärrän että tuohtumuksen aiheet eivät aina käy yksiin. Minäkään en ole mitenkään epätyytyväinen toistaiseksi koettuihin laitoksiin ollut. Ei oikeastaan ole ollut käytännön vertailupohjaakaan niin paljon. Täällä on pienemmät ryhmät kuin Brysselissä mikä on kiva, mutta eivät ihmiset siellä mitenkään niin ryhmäkoista valittaneet, joka taas Suomessa nousee esille ymmärtääkseni.

      Poista
  6. Ääh, tää kouluasia saa karvat nousemaan pystyyn - siis paniikista. Vaikka en pidä millään muotoa suomalaista koulujärjestelmää ylivertaisena (vaikka hyvänä toki, mutta opettajasukulaisten true storyt vähän kyllä himmentäneet sitä kirkasta kruunua) niin se tuntuisi nyt niin helpolta vaihtoehdolta. Jos lähdetään Espanjaan se on joko julkinen koulu (huono sellainen, koska alueella ei ole hyviä) tai niin kallis yksityinen että meillä on varaa ehkä kahteen kuukauteen...

    Ja miksi tulin: TUNNUSTUS.
    https://periaatteennainen.com/2016/10/30/tunnustuksia/

    VastaaPoista
  7. Ääh, tää kouluasia saa karvat nousemaan pystyyn - siis paniikista. Vaikka en pidä millään muotoa suomalaista koulujärjestelmää ylivertaisena (vaikka hyvänä toki, mutta opettajasukulaisten true storyt vähän kyllä himmentäneet sitä kirkasta kruunua) niin se tuntuisi nyt niin helpolta vaihtoehdolta. Jos lähdetään Espanjaan se on joko julkinen koulu (huono sellainen, koska alueella ei ole hyviä) tai niin kallis yksityinen että meillä on varaa ehkä kahteen kuukauteen...

    Ja miksi tulin: TUNNUSTUS.
    https://periaatteennainen.com/2016/10/30/tunnustuksia/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo no niin on panikoimista aiheuttava aihe! Espanjasta mulla ei ole tietoa edes oikein kuulopuheilta, mutta ainakin toivoisi voivansa luottaa Euroopan sisällä ollessa paikallisiin koulusysteemeihin. Toi on kyllä sitten taas oma lukunsa kuinka saattavat vaihdella tasoltaan alueesta ja koulusta riippuen. Ota niistä nyt sitten vielä ulkomaalaisena selvän, ei ole ollenkaan helppo homma ja tulee mieleen suomalaisen systeemin verrattainen helppous! Toki ei tietysti ole täydellinen, ei varmSti ja sen tietänevät opettajat Suomessa.

      Ooh voi kiitos tunnustuksesta! Tulen perehtymään

      Poista
  8. Taa kouluaihe on kylla yksi suurimmista pohdittavista, kun mietitaan tulevaisuutta. Ugandassa ollaan oltu vaan superonnekkaita, kun valittiin melko hepposin perustein Ambrosoli (siis etta oli lahella, ei kovin kallis ja pohjoismaalaiten suosiossa). Mulla ei ollut etukateen koulusta mitaan kuvaa, mutta ollaan kaiken kaikkiaan lapsen nakokulmasta oltu aivan alyttoman tyytyvaisi. Mutta kun tasta muutto tulee ja jos matka viela jatkuu ulkomailla, niin suhtaudun koulun valintaan varmaan ihan toisin. Tosin eipa se Suomessakaan tuu olemaan sen helpompaa, kun tarvii pohdiskella tulevaa asuinpaikkaa sen mukaan, minne lapsi menis kouluun (ts. suomenkieliseen vai englanninkieliseen ja jos engl. niin mihin paikkakunnalle). Mutta Suomessa sentaan tietaa saavansa kohtuullisen tasalaatuista koulutusta, oli sita missa vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyytyväisyys lapsen näkökulmasta on älyttömän hyvä juttu ja ihanaa että on hyvät kokemukset! Mulla on ihan lämpimät muistikuvat ja vaikutelmat siitä Ambrosolista, eikä olisi sitä koulua vastaan varmaan mitään ollut oman lapsenkaan kohdalla. Se oli kivan pieni ja jotenkin normaali jos niin voi sanoa. Toiset kv-koulut on vaikutelmaltaan ihan erilaisia, sellaista suorituskeskeisyystunnelmaa tai muuta pingottamista ehkä enemmän. Niiden ja kaiken muun muuttohässäkän keskellä sitä sitten on pohtimista. Varmaan aika monessa paikassa kyllä aina ainakin yksi kiva koulu löytyy! Suomessa tietty toi että ei laatua niin tarvitse pohtia, vaikka muuten olisikin pohdittavaa joka tapauksessa mitä nyt sitten tapahtuukaan. Toikin on jännää että Suomen sisälläkään ei ole mitään yhtä paikkakuntavaihtoehtoa ja muut liikkuvat osat. On tämä kyllä yhtä sumplimista välillä nämä kuviot!

      Poista
  9. Kiva, kun kirjoitit tästä! Lasten koulutus on nimittäin niitä harvoja asioita, joiden vuoksi joskus mietin, kuinka järkevää tai järjetöntä oli päättää jäädä Algeriaan. Meillä lapset on valtion lähikoulussa, minkä pitäisi olla lähialueen parhaita, mutta silti välillä pohdin, kuinka esimerkiksi jatko-opintojen kanssa käy tältä pohjalta. Meillä yksityiskouluun siirtyminen hankaloittaisi matkojen osalta arkea sen verran, etten ihan heppoisin perustein haluaisi koulua vaihtaa ja koska lapset itse ovat kouluihinsa tyytyväisiä, olen nyt ajatellut jatkaa näin, varsinkin kun haluaisin juurikin välttää tuota "money speaks" -tunnelmaa. Tuttava ei täällä ollut oikein tyytyväinen yksityiskouluun ja siirsi lapsensa takaisin valtion kouluun eli tämäkin kokemus on päätöstäni tukenut. Silti toisinaan pohdin, että torpedoinko lasten tulevaisuudenmahdollisuudet näillä valinnoillani.... Juurikin kouluvalinnat on tosi hankalia näin ulkosuomalaisena! Vaikka täytyy kyllä heti perään sanoa, että olen viime vuosina ollut aika huolissani myös suomalaisesta koulumaailmasta - siitä mitä kulissien takana tapahtuu (koulukiusaaminen, häiriökäyttäytyminen, opettajien vähäiset mahdollisuudet puuttua tunneilla häiriköintiin, lasten yleistyvä henkinen pahoinvointi...).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on joskus huimaavaa pohtia näitä valintoja lasten tulevaisuuden kannalta. Suomessa ei tällaisilla kouluvalinnoilla tarvitse vaivata päätään, mutta sitten taas ihan varmasti teilläkin lapset saavat paljon kaikkea arvokasta siitä että asuvat ja käyvät koulua Algeriassa. Se että lapset ovat tyytyväisiä se on se tärkeä juttu. Yksityiskoulujen taso ei ole taattu sekään ja niihin liittyy omat kysymyksensä. Suomalaisen koulumaailman kulissien takana tapahtuu varmasti vaikka mitä. Surettaa ajatuskin noista mainitsemistasi asioista.

      Poista
  10. Blogissani on sinulle tunnustus edellisessa postauksessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis, Petra! Tulen perehtymään

      Poista