tiistai 15. marraskuuta 2016

Inhoa ja kaihoa

Egyptissä huhuttiin pitkin syksyä viime perjantaille suunnitelluista protesteista. Tällä kertaa ne jäivät toteutumatta, mutta protesteista puheen ollen olin törmännyt ahdistavaan artikkeliin eteläafrikkalais-amerikkalaisen journalistin oksettavasta ja törkeästä massa-ahdistelusta täällä hänen raportoidessaan vallankumouksesta vuoden 2011 levottomuuksien aikaan. 

Ahdisti kuvitella hänet Tahrir-aukiolle ties kuinka monen sadan (!?) mielipuolen paskiaisen riepottelemaksi, hakkaamaksi ja raiskaamaksi. Ahdistavan inhottavan raukkamaisen törkeän kusipäistä. Inhotti, ettei ketään poliitikkoa ollut kiinnostanut tehdä asialle mitään. Inhotti vähän kaikenlainen läpimädännäinen ja tekopyhä. Inhotti se, että tässä maassa on tapahtunut tuollaista. Eivät kaikki todellakaan ole täällä paskiaisia ja on hirveän väärin olettaa niin, mutta miksi joissain tilanteissa jotkut ovat

Se saattaa tulla pitkästä aikaa, ihan puskista ja varottamatta. Petollinen kaiho Suomeen. Sinne jossa kaikki toimii ja on tuttua, mutta ei silti enää ole. Koska olet niin ulkopuolella kaikesta, eikä mikään ole niinkuin joskus oli. Etkä oikeastaan ihan tiedä miten asiat siellä toimivat. Etkä tajua sitäkään mitä suomalaiseen lastenkulttuuriin kuuluu. Ja sitten hermostut ehkä vähän siitäkin, koska mietit sitä, että olet niin omillasi omiesi kanssa.  

Sitten oli niitä Instagramin lumikuvia. Helsinki talviasussaan. Viiskulma Kaivopuistosta päin nähtynä. Kolmosen ratikka joka kai nykyään on kakkonen ja lumeen peittyneet ratikkakiskot. Nuo talot, tuollaiset jykevät ja herkät Jugend-arkkitehtuurin helmet. Hiljalleen leijailevat lumihiutaleet. Muistatteko sen hiljaisuuden äänen ja sen rauhan kun kaikki peittyy lumeen? Ylös tuosta noin tuota katua pitkin Kirurgille päin. Kävin siellä päin joskus töissä. Alas toista katua pitkin ja päädyt Espalle ja sitten eteenpäin Senaatintorille. Toinen kuva Tuomiokirkosta talviasussaan. Miten kuvankaunista! 

Tällaisena päivänä joogaohjaajan sanat ovat kaikessa kosmisessa hörhöydessään rauhottavia. Hän puhuu siitä, kuinka olemme kaikki näiden tähtien alla omalla polullamme. Kuinka me olemme syntyneet kulkemaan sitä ja kokemaan tunnelmia kaikissa sateenkaaren väreissä. Ja kuinka välillä me kuljemme sillä pää pilvissä jalat tuskin maata koskettaen ja toisinaan taas pää riipuksissa kaiken painosta. Koska ”such is life” hän sanoo vakaalla äänellään. Jatkaa että voimme vastaanottaa sen sellaisenaan ja kaikkinensa ”with love, grace and gratitude”.  

Se on epäilemättä hieno ja ylevä tavoite, mutta inho ja kaiho ovat sellaisia pikku pirulaisia, että painavat päätä riipuksiin tehden siitä hetkellisesti haparoivaa. Sellaista se on. Elämää. 

10 kommenttia:

  1. Minäkin olen lukenut tuon toimittajan karmaisevasta ahdistelusta. Sitä en tiennyt, ettei sitä oltu otettu millään tapaa käsiteltäväksi. Kaikin puolin hirveä tapaus.

    Suomi-kaihoa tunnen itse nykyään aika harvoin. Pitkälti varmaankin siksi, että vietämme Suomessa nykyisellään aika paljonkin aikaa. Jouluksi olemme menossa taas Suomeen muutamaksi viikoksi. Toivottavasti silloin saadaan nauttia lumisista maisemista loskan sijaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oikein muistakaan milloin olisin viimeksi tuntenut Suomi-kaihoa ja olin vähän yllättynyt että mistäs nyt tuulee :) Me ei tänä jouluna olla menossa Suomeen ja ehkä jotenkin sitten kaihosin sitä että olisimme menossa, vaikka tiedossa on oikein kiva joulu muissa maisemissa ja hyvä niin. Ja kaihosinko sitä että ei olisi niin lähellä tällaiset karmivuudet, mutta Suomessa käydessä taas tunnen itseni vähän muukalaiseksi sielläkin, että kaikkialla sitä on vain sillä omalla polullaan. Toivottavasti saatte nauttia lumisesta joulusta! Kauniilta näytti.

      Poista
  2. Kiitos ihanasta blogista ja ihanasta kirjoituksesta! Parikymmentä vuotta Keski-Euroopassa asuneena tunnistan tuon Suomi-kaihon (joka tosiaan mullakin iskee aika harvoin), mutta erityisesti tunteen muukalaisuudesta siellä. Lomat on eri asia, mutta mietin, mitenkähän osaisin oikeasti elää ja asua siellä, jos joskus elämä veisi takaisin. Muukalainen olen kuitenkin myös täällä nykyisessä asuinkylässäni Saksassa ja tulen aina olemaan. Omalla polulla siis ollaan täälläkin, ja se vaatii usein aika paljon voimia. Koen kuitenkin, että en voi muutakaan, tämä on juuri sitä elämää jota juuri minun tulee elää. Kaikkea hyvää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi ihanasta kommentista! Suomessa käydessä ei ehdi kokea sitä miltä siellä asuminen tuntuisi ulkomailla asumisen jälkeen. Teillä jotka kymmeniä vuosia olette olleet poissa varmaan vielä kummemmalta. Ja silti sitä on muukalainen täällä muilla maillakin, siitä ei pääse mihinkään - eikä siitä että se vaatii aika paljon voimia. Vaikea sitä on muidenkaan elämää elää, joten elämme juuri niitä elämiä joita meidän tuleekin elää :) Kaikkea hyvää itsellesi Saksaan!

      Poista
  3. Minakin olen lukenut tuosta toimittajasta ja asia jai kummittelemaan mieleeni, kayn myös taalla asuinmaassani toisinaan lapi sietorajaa sen kanssa etta mitka tapahtumat aiheuttavat totaalisen inhopisteen ja tekisi mieli karjua. Inhosta. Suomikaihoa tunnen juurikin niiden tilanteiden kautta kun mitta on taynna ja tuntuu etta Suomi on paratiisi, missa leijuu puhtaat hiutaleet ja kaikki on hyvin. Tuossa ylla anonyymi sanoi niin hienosti tuon; tama on juuri sita elamaa jota juuri minun tulee elaan. Niin se on, hyvina ja huonoina hetkina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo juuri näin. On sietorajat ja inhopisteet ja niiden kautta kaiho paikkaan jossa kaikki on puhtaan valkean hyvin. Tämä toimittajan tapaus yksi sellainen joka inhon ja alakulon jälkeen jäi vielä kummittelemaan mullekin. Joskus saa käyttää voimia että pääsee taas huonoista hetkistä hyvien pariin ja kyllä kaikenlaista saa päässään pyöritellä. Hienosti sanoit ja kommentoija yllä elämästä.

      Poista
    2. Itselleni vuodet ulkomailla on avanneet silmiä myös sen kaiken suhteen mikä Suomessa ei ole niin puhtaan kaunista ja hyvää. Varsinkin viime vuosina uutiset Suomesta on liian usein olleet surullista luettavaa. Toki monet asiat Suomessa toimii erinomaisen hienosti mutta siellä ei kuitenkaan ole enää se lintukoto-hyvinvointivaltio jonka jälkeeni jätin... Jos sitä koskaan oikeasti olikaan. Ehkä siksikään en siis kaipaile niin kovin Suomeen? Pakenen pahaa maailmaa nykyään ihan vain omaan kotiin (missä se milloinkin onkin) ja omieni pariin.

      Poista
    3. Kyllä, ulkomailla saa perspektiiviä niihinkin puoliin, jotka eivät ole Suomessa hyvin ja jotka osataan muualla paremmin. Ja missäänhän ei oikeasti ole kaikki puhtaan valkean hyvin ja lähimmäksi sellaista pääsee kai ihan vain oman päänsä kanssa työstäen vähän paikasta riippumatta. Täältä kaukaa katsottuna Suomen yhteiskunta näyttäisi päässeen verrattain lähelle hyvin toimivaa yhteiskuntaa ja monet asiat kuulostaa ei-länsimaisten korvaan uskomattomilta. Mutta kaikkialla taitaa maailma muuttua, niin se varmaan on.

      Poista
  4. Nykyisin elän Turkissa, jossa monet epäoikeudenmukaisuudet saavat päivittäin kiehumaan ja vatsan vääntämään. Jotenkin niiden kanssa vain oppii elämään.

    Aiemmin vietin paljon aikaa Egyptissä ja tuo seksuaalinen häirintä on kyllä raivostuttava asia maassa. Olen vieraillut maassa esimerkiksi naisten itsepuolustuskursseilla, jossa hätkähdyttävintä oli se, että monille naisille itsepuolustuskurssi oli vasta ensimmäinen paikka, jossa he kuulivat että on OK puolustaa itseään eikä vain hyväksyä häirintää. Huokaus.. Tsemppiä sinne Kairon kaaokseen, se ei todellakaan ole helpoin kaupunki mutta silti kummalla tavalla kiehtova.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, raivostuttava asia tämä seksuaalinen häirintä. Ja yleensäkin kaikki ympärileikkaukset ja muut epäkohdat. Tämän toimittajan tapaus niin törkeä että kiehautti sietorajaa koetellen. Aikamoista että puolustautuminenkaaan ei ole mikään itsestäänselvyys, monia asioita on vaikea länsimaisen naisen ymmärtää. Näin se varmasti menee että kuohuttavien asioiden kanssa oppii elämään ja lopulta eivät joka kerta kuohautakaan. Se on Kairossa tosiaan ihmeellistä että se on kaikesta huolimatta kiehtova. Kiitos paljon tsempeistä ja terveiset Turkkiin!

      Poista