torstai 15. joulukuuta 2016

Joulukuussa

Joulukuussa pitää aina kiirettä. Tytön synttärit osuvat joulukuun puolenvälin paikkeille ja lisäävät entisestään kuukauden tapahtumarikkautta.

Täällä päin maailmaa vältyttiin Belgian tapakulttuuriin kuuluneelta Saint Nicolaksen päivän juhlallisuuksilta ja lahjuksilta, mutta tytön esikoulun joulujuhla lahjoineen piti yllä samaa joulukuista tapahtuma- ja lahjajatkumoa kuin ennenkin.

Lapsen 5-vuotisynttärijuhlat juhlittiin menestyksekkäästi barbiekakunkin aikaansaamalla tyllihametunnelmalla. Esikoulun joulujuhlan esitysnäyttämön somistuksestakaan ei puuttunut tylliä, kimalletta ja säihkettä ja lapset puettuina kilpaa kimaltaviin juhla-asuihin pitivät huolen joulutaian tunnelmasta koulun pihapiirin palmuista ja muusta epäpohjolamaisen vehreästä kasvillisuudesta huolimatta.

Lapset lauloivat kuin herran enkelit ja äitien ja isien sydämet tietysti pakahtuivat ja silmäkulmat kimmelsivät. Hymy, vilkutus yleisöön ja siunatut pienet kirkkaat äänet, jotka lauloivat ranskaksi ja vaihtoivat sitten vapaa-ajalla englanniksi. Kotona kuka miksikin. Maailman lapset.

Miehen vanhemmatkin ehtivät käydä. Heidän kanssaan teimme retken aavikolle puolentoista tunnin ajomatkan päähän Fayoumiin. Ajomatka kulki maalaiskylien läpi ja matkasta jäi päähän raksuttamaan maalaiskylien elämän todellisuudet. Ei sairaaloita, ei kouluja ja jos onkin, niin taso niin luokaton, että sama vaikka ei olisikaan. Katukuva ja tienvarret maalaiskylissä toivat mieleen Itäisen Afrikan vastaavat, eikä niiden todellisuuksissa ehkä niin suurta eroa luulisi olevankaan eri ilmansuunnasta huolimatta.





Egypti on uskomaton vastakohtaisuuksien ja ristiriitojen paikka. Fayoumin retken jälkeen kävin Kairossa jouluostoksilla viimeisen päälle loisteliaassa ostoskeskuksessa, jossa liikkeet ja kahvilat ovat samaa brändiä kuin länsimaissakin. Egyptissä voi samana päivänä kulkea aavikolta kouluttomaan maalaiskylään ja sieltä ökysummia maksavien yksityiskoulujen kautta ökyostarille Starbucksiin.

Monimutkainen ja loputonta pohdinnan aihetta tuottava paikka, jota koettelemukset eivät jätä rauhaan. Koptikristittyjen kirkkoon kohdistunut pommi-isku inhottaa. Pitihän sellainenkin tapahtua kai, kuin sotatilassa koko maailma. Kuva kaksi lastaan menettäneestä äidistä ei jätä rauhaan. Surettaa miksi toiset meistä jätetään tänne kitumaan jotain niin sietämätöntä kohtaloa. Sanoinkuvaamatonta.

Kiireinen joulukuu jatkuu erilaisen joulunvieton merkeissä. Menemme ennen näkemättömään paikkaan Singaporeen asti ystäväperheen luokse. Vuosikin vaihtuu siellä; on jännä nähdä miltä maailma näyttää siellä päin maapalloa. Keväällä päästään taas onneksi Suomeenkin, jossa maailma näyttää aina vähän tutulta muukalaisillekin.

Rauhallista joulukuun jatkoa kaikille joka puolelle maailmaa.

14 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos paljon toivotuksista ja sitä samaa - rauhallista joulua!

      Poista
  2. Ristiriitaisuudet ja vastakohdat ovat siella Turkkia viela suuremmat mutta ymmarran kylla sen myllerryksen mita se aiheuttaa, en totu koskaan siihen etta samalla kadulla seisoo ökymaasturi ja vieressa kerjataan. Mukavaa joulua ja uutta vuotta ja hyvaa matkaa Singaporeen, en ole kaynyt moneen vuoteen mutta monessa mielessa varmasti rentouttava paikka ristiriitaisuuksien maan jalkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Räikeiltä vastakohdilta ei täällä voi välttyä. Just niin, vastaan voi tulla samalla kadunpätkällä vaikkapa kouluja käymätön perinneasuinen talonmies ja hänen kaitsemastaan talosta ulos tip top madame ökymaasturin kyytiin. Niin, voiko tosiaan olla niin, ettei vastakohtaisuuksiin ihan totukaan. Varmaankin nämä ovat sellaisia juttuja, joihin suomalaistaustainen tottuu vaikeasti? Tällä hetkellä näyttää olevan mulla sellainen vaihe meneillään joka käsittelee tällaisia luokkayhteiskunnan monimutkaisuuksia kovasti.

      Kiitos paljon toivotuksista ja kuin myös - rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta teillekin!

      Poista
  3. Noista valokuvista tuli mieleen oma Egyptin reissu vuosia sitten. En käynyt Kairossa, mutta etelämpänä kyllä. Matkasimme autiomaiden hiekkamaisemissa ja esim. matkalla Abu Simbelin temppelille täytyi matkustaa tuntikaupalla poliisisaattueesa. Ja tämä tapahtui jo ennen noita kuuluisia isoja hässäköitä. Tosin silloinkin Luxorissa koptikirkkoon tehtiin isku pari päivää käyntimme jälkeen.
    Vastakohtaisuudet jäivät minullekin mieleen. Äärimmäinen köyhyys ja toisaalta oma hyväosaisuus mietitytti siellä ehkä enemmän kuin missään muualla.

    Rauhallista joulua ja hyvää matkaa teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän kuski kertoi tuolla aavikolla meitä kuskatessaan, että joitakin aikoja sitten siellä ajettiin poliisien seuratessa ja muutenkin paljon tarkempien turvatarkastusten kanssa. Pistää miettimään ties mitä sekin! Abu Simbel ja Luxor ovat vielä näkemättä, ovat kuulemma hienoja.

      Vastakohtaisuudet, köyhyys ja rikkaus ovat täällä Egyptissä mietityttäneet minuakin omalla intensiteetillään. Voi olla, että oman lapsen vauvasta lapseksi kasvun myötä yhteiskuntia, koulutusmahdollisuuksia ja hyväosaisuutta tulee mietittyä sitäkin kautta enemmän, mutta täällä ne ääripäiden erot ovat niin räikeitä, että en muualla muista niin paljon ja hartaasti niitä miettineeni. Yhteiskunnan puolelta ei tietysti tule juuri mitään ja aivan kaiken määrää raha!

      Suomalaisena luokkayhteiskuntaan on ehkä vaikea tottua, minulle ainakin ja se oma madamen osa voi tuntua joskus vieraalta. Toki olen oppinut sitä osaa tässä elämään omalla tavallani, mutta kyllä se oma suhteessa räikeä hyväosaisuus välillä pohdituttaa ja saattaa tulla sellaisia sinänsä turhia syyllisyydenpistoja koska eivät ne mitään ratkaise tai ole vähemmällä elävien puolelta välttämättä aina edes mitenkään toivottavia, mutta joita Euroopassa ei niin tulisi mieleen kokea. Esim lapsen synttärilahjapaljoudesta verrattuna heihin jotka eivät saa mitään jne. Ja kun samaan syssyyn annoin kotiapulaiselle joululahjaksi vähän paremman merkin kasvovoidetta ja hän ilahtui niinkuin se olisi ollut isompikin juttu minulta, enkä taas itse alun perin älynnyt miten hänelle oli iso juttu saada oikein ranskalaisen merkin Ranskassa tehtyä kasvovoidetta.

      Kiitos ja sitä samaa sinulle - rauhallista joulua!

      Poista
  4. Jos tykkään veden äärellä olosta niin kyllä hiekkakin pysäyttää. Aavikolla tuntee niin vahvasti ajan ja sen kuinka sitä ei ole ja silti on, oman elämänsä pienuuden kaiken ikuisuuden rinnalla. Aavikot <3

    Muistan Keniassa miettineeni usein tuota räikeää kuilua ja eroa hyväosaisuuden ja äärimmäisen köyhyyden välillä. Kerran ollessani sellaisessa uskomattoman kauniissa hotellissa Intian valtameren rannalla (jossa äitini tirautti jopa muutaman kyyneleen sen kaiken kauneuden vuoksi respaan astellessamme), syötyäni mielettömällä taidolla valmistettuja herkkuja, surffatessani nopeassa langattomassa netissä ja oltuani pari päivää niin, että kaikki toimi ilman mitään ongelmaa olin todella hukassa ajatusteni kanssa. Heti hotellin porteista ajettuani ulos, iski silmille räikeä eriarvoisuus. En voi vieläkään ymmärtää miten siellä porttien sisällä kaikki moderni teknologia toimi, miten kaikki oli niin sujuvaa ja miten se ei voi levitä porttejen ulkopuolelle, koska tuo hotelli kuitenkin jotenkin todisti sen, että se kaikki osaaminen on olemassa, jos sitä tietoa ja taitoa vain vietäisiin eteenpäin ja jaettaisiin muillekin. En nyt tarkoita, että kaiken pitäisi olla niin hienoa, mutta sitä, että jakaminen ja koulutus tasa-arvoisuuden rinnalla ovat niin arvokkaita mahdollistajia vaikka mihin.

    Hyvää joulua teille! Kuulostaa mahtavalle reissulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli mun ensimmäinen aavikkoretki ever. Olin kuvitellut, etten ole niin aavikkoihminen, joten yllätyin siitä, että siellä olikin aika kiehtovaakin käydä ja just tuli mieleen ihmisen pienuus kaiken keskellä, keskellä Saharaa ja maapallon ulottuvuudet. Me ei tällä kertaa käyty mitenkään syvällä aavikolla, mutta tuli kiinnostus mennä uudelleen ja pidemmälle.

      Keniassa varmasti myös ei ole voinut välttyä eriarvoisuuden ulottuvuuksien mietiskelyiltä. Ugandassakaan ei tietty kun oli Egyptiä keskiverroin köyhempi ja äärimmäistä köyhyyttä joka puolella. Ja sitten just kaikki exclusive hotellit ja ravintolat jne.suhteutettuna keskivertokansalaisen todellisuuteen ja niin edelleen. Egyptissä taas Kairo on omaa luokkaansa ja verrattuna maalaiskyliin jotain ihan omaa sfääriään omine eriarvoisuuksineen. Niin, en tiedä mikä hitto tästä kaikesta tekee niin vaikeaa, kun näin teoriassa keksii kyllä joitain juttuja kuten koulutusasioiden paremman jakautumisen yms joka voisi kuulostaa hyvältä alulta. Sitten siihen sekaantuu kaikenlaiset muuttujat ja asiat kai menee hankalaksi..

      Kiitos ja sitä samaa teille - hyvää joulua!

      Poista
  5. Minullakin on usein täällä Mosambikissa se tunne, että olen hukassa ajatusteni kanssa. Osuvasti sanottu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatusten kanssa hukassa oleminen on mullakin ajoittain tuttua. Nämä maat todellisuuksineen eivät varmaan vain voi olla luomatta loputtomia ajatusketjuja loputtomine aiheineen, mutta kiva että olette te muutkin siellä jotka pohditte ympäristöjenne erilaisia todellisuuksia :)

      Poista
  6. Minulle Khartum on ollut myös erityisen silmiäavaava eriarvoisuuden suhteen. Vähän noloakin, että näin on, koska olenhan jo monta vuotta elänyt eri maissa yltäkylläisyydessä köyhyyden keskellä! Jotenkin erot ovat kuitenkin täällä aikaisempia asuinmaita räikeämpiä eikä omaa hyväosaisuutta pääse täällä oikein koskaan unohtamaan. Mutta olen kyllä vain kiitollinen siitä, että silmäni ovat nyt aikaisempaa enemmän auki. Olen nykyisin pysyvällä tavalla hyvin tietoinen siitä, että minun elämässäni on kaikki oikein hyvin enkä enää viitsi napista kovin vähästä, kovin pitkään ainakaan :) Ja syyllisyydentunto muistuttaa minua tekemään pienempää ja isompaa hyvää muiden hyväksi joten silläkin on tehtävänsä.

    Minullakin on ollut noita pysäyttäviä hetkiä kun joku on ollut valtavan kiitollinen lahjasta joka minusta on ollut varsin vaatimaton. Tänään kävimme vaatimattomilla jouluostoksilla paikallisella torilla ja teimme torikauppiaan iloiseksi ostamalla vähän heräteostoksena hänen tekemänsä hienon puisen virtahevon - tuli tosi hyvä mieli kauppiaan iloisista kiitoksista! Mutta toisaalta surettaa, että meikäläisittäin pienehkö summa rahaa on paikallisille niin suuri asia. Siinä se epätasa-arvo ilmenee hyvin konkreettisella tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen kiitollinen näistä silmiäavaavista kokemuksista kehittyvissä maissa, ja myös toki kokemuksista Belgiassakin vaikkei se kehitysmaa olekaan (on a side note: muistan kuulleeni jonkun joskus mustan huumorin mielellä kutsuneen Belgiaakin kehitysmaaksi hmmm...). Näissä länsimaiden ulkopuolisissa maissa varsinkaan ei oikein voi olla olematta ja tulematta tietoiseksi omista etuoikeuksistaan ja niistä olen hyvin tietoinen koko ajan. On joskus vähän melkein ahdistavaakin miten voi lallatella menemään miten elämänsä lystää elää ja kuunnella itseään ja mitä kaikkea. Ja ihmetellä ja todeta hintojen suhteellisen edullisuuden kun Egyptin punnan arvo on Euroon nähden alennut vuoden aikana lähes puoleen. En voi minäkään hyvällä omallatunnolla pitää omia mahdollisia napinoitani yhtään minään kun on ihan oikeitakin ongelmia. Että kyllä tässä aikamoisen hyvin on asiat, niinpä. 

      Syyllisyydentuntoa tai ei, toivottavasti teemme hyvää ja autamme kaikki toinen toisiamme. Monesti olen esim kodinhoitajalle tavaroita tms antaessani miettinyt miten itselleni vähäpätöinen asia on hänelle arvokas ja se on paitsi antamisen ja saamisen iloa, niin myös vähän hurjaakin miten eri todellisuuksissa me ihmiset tällä maapallolla elämme. 

      Poista
  7. Kiitos kun avarsit taas maailmaa. Eriarvoisuutta näkyy Ranskassakin (esim. Nizzan pahamaineiset lähiöt vs. loistelias Promenade des Anglais) mutta ei tietysti tuossa mittakaavassa. Tuo isku koptien kirkkoon oli järkyttävä. Toivotaan rauhallisempaa tätä vuotta.

    VastaaPoista
  8. Kaikkialla on erilaisia todellisuuksia omassa mittakaavassaan. Teillä hyvänä esimerkkinä varmaan just noi mainitsemasi- siellä teillä päin muuten onneksi upeat Rivieran maisemat kaikille samat! Koptikirkon isku oli järkky ja inhottava. Lomailu muissa maisemissa on ollut virkistävää. Joka puolella on tuntunut pamahtelevan kiihtyvällä tahdilla, mutta toivotaan rauhallista tätä vuotta!

    VastaaPoista