sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Tammikuista sillisalaattia sieltä täältä

Singapore oli moitteettoman moderni, organisoitunut ja siisti; ilmeisesti oma menestystarinansa. Kairon epätäydellisyys ja kuohuttavuus olivat kaukana siitä maailmasta.

Singapore
Lomalla käytiin myös muina jet settereinä auto- ja venematkan päässä Malesian puolella Pulau Tengah nimisellä paratiisisaarella, jossa kymmenisen vuotta sitten kuvattiin Expedition Robinson tosi-tv -sarja ja joka sitä ennen on aikoinaan toiminut Vietnamin venepakolaisia vastaanottavana pakolaisleirinä. Saari oli henkeäsalpaavan kaunis.

Pulau Tengah, Malesia
Ikimuistoisinta oli pojan aiheuttama henkeäsalpaava välikohtaus hänen onnistuttuaan saamaan käsiinsä vessanpesuainepullon, jonka siivooja oli jättänyt bungalowin sisäänkäynnin edustalle. Selkäni käänsin siitä tietämättömänä ja seuraavaksi löysin hänet aukinainen pullo kädessä kakomassa. Paniikkia lisäsi tietoisuus maantieteellisestä sijainnista saarella, jossa lähin lääkäri ja sairaanhoito oli venematkan päässä. Erinäisten tuoteseloste- ja puhelinkonsultaatioiden jälkeen lähdettiin mantereelle malesialaiskylän sairaalaan. Kaikesta selvittiin säikähdyksellä, mutta oli aika kamalaa ja mielikuvitus ehti laukata.

Lomailu muissa maisemissa oli virkistävää ja Aasia alkoi kiehtoa, mutta oli myös aika kiva palata takaisin Kairoon. Säröt, särmät ja pohjattomat ihmettelyn ja pohdinnan aarreaitat kiehtovat omalla tavallaan ja sopivatkin kai mulle. Kairo on kiehtova, lyö ällikällä, huvittaa ja aivan taatusti myös ärsyttää ja rasittaa -  ei ainakaan jätä kylmäksi. Kairo on oikeastaan aika jees paikka asua ja arjen tasolla tavallaan helpompikin kuin esimerkiksi Bryssel. Riippuu kaiketi keneltä kysyy. Yhdeltä taksikuskilta kyselin small talk:in lomassa, että onhan hän egyptiläinen ja vastaus oli naurahtaen tuhahdettu "yes, I was not lucky".

Meikäläisille täällä on vaikka mitä palveluja saatavilla ja kielen suhteen ei ole altavastaaja, vaikka ei arabiaa osaakaan. Suuri osa ihmisistä ja palveluista ainakin meidän alueella on täysin kaksikielisiä englanti-arabia -kieliparilla, joten ei oikeastaan tarvitse olla vaikean ja kaukana täydellisestä olevan kielen varassa toisin kuin Belgiassa.

Kyllä sitä kaiken kaikkiaan vain aika kaukana taitaa olla esimerkiksi suomalaisesta lapsiperhearjesta. Miten yksi pojan arkipäivän suosikkityyppi, taloamme huoltava bawab eli talonmies on päätynyt Etelä-Sudanista Kairon hienosto- ja expat-alueelle lakaisemaan Saharan pölyjä pois tieltämme? Ratsastamalla Etelä-Sudanista Egyptiin kamelin selässä aavikon halki ties kuinka kauan ja ties minkä uhalla. Siinä hän on joka päivä yhden toisen pohjoisen kansankodin tuotemerkkejä Vasaloppet:ia ja Volvoa mainostava pipo päässään pellavapäätämme viihdyttämässä.

Kairo

Kairo, obviously

Kairo

Kairo
Pääsisinköhän tammikuisesta some-minimalismistani taas kiinni blogijuttuihin tämän sillisalaattipostauksen myötä. Koulusta tulleen täiongelmankinkin kanssa on pitänyt kiirettä, mutta toivotaan - inshallah - että saatiin nyt tämä maanvaiva häädetyksi.

Vuoden päivät ollaan oltu Kairossa ja ehkä siitä olisi kiva jotain kirjoittaa. En tiedä mihin se aika on mennyt. Uuden vuodenkierron myötä sopeutuminen on taas seuraavalla tasolla, mutta ulkomaalaisuus taitaa olla se aika, paikka ja tila, johon sitä yleisesti ottaen kuuluu. Joku kuuluisa (en muista kuka) on sanonut ranskaksi: "J'aime bien mon état étranger partout". Pidän ulkomaalaisuuden tilastani kaikkialla. Luultavasti niin.